Nitraatin Leffavuosi 2021

Leffavuodelle 2022!

Vuoden vikana päivänä Nitraatti tarjoaa vähän uutta ja paljon tuttua. Nitraatti muuttaa tästä eteenpäin hieman vuosikatsauksensa sisältöä. Tästä lähtien vuodet häntivät, eli esimerkiksi tänä vuonna parhaiden ja huonoimpien leffojen palkinnoista kisaavat sekä vuoden 2021 että vuoden 2020 elokuvat.

Syy muutokseen on se, että kuluvan vuoden mielenkiintoisimmat ehtivät harvemmin raukoille rajoillemme kautta Nitraatin silmämuniin ennen vuoden loppua. Näin nämä tuoreet listalle kuuluvat saadaan mukaan ennen kymmenen vuoden (kts. alla) viivettäkin. Tietysti tämä aiheuttaa jonkin verran toistoa, mutta parempi näin.

Sitten perinteiseen. Alla (kahden) viime vuoden huonoin ja kolme parasta, sekä vuosikymmenen takaisen vuoden viisi parasta. 

2020 - 2021

And the winner is...

 
Huonoin: Birds of Prey: And the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn (2020)

Ansaitusti flopannut "tehtiin itse, säästettiin" -tason supersankarileffa oli pettymys. Vaikka #metoo tuli elokuva-alalle kieltämättä vähän tarpeeseenkin, ei sen varaan laskevilla leffoilla kyllä paljon tee. Tässä Suicide Squadin spinoffissa kaikki miehet on rottii, niiden päät on pelkkii pottii ja Harley Quinnista on tullut sisäsiisti äitihahmo. Lopullisesti kakku lässähtää munattomaan pahikseen ja tuhottomaan määrään unohdettavia sivuhahmoja. 3/10.

#3: Livet Efter Döden / Elämää Kuoleman Jälkeen (2020)

Klaus Härön uusin on mustan huumorin rosolaitainen pieni kukka, jossa yrmy maalaisisäntä ja tämän poika käsittelevät suruaan ja suhdettaan. Jos esimerkiksi klassikkosarja Mullan Alla (2001-2005) uppoaa otolliseen maaperään, ei tätäkään tule jättää väliin. Ymmärtäväinen ja hyväntahtoinen Härö on ilmeisen kykenemätön tekemään huonoa elokuvaa. Tämä ei ole poikkeus. 8/10.

#2: The Trial of Chicago 7 (2020)

Oikeusmurhan yrityksestä 1960-luvun lopun kiehuvassa Yhdysvalloissa Aaron Sorkin keitti kokoon tyylilleen uskollisen oikeussalidraaman, jota naseva dialogi ja erinomaiset näyttelijäsuoritukset kantavat pienten heikkouksien yli. Tästä leffasta Nitraatti ehti jo tarinoimaan enemmänkin. 8/10

#1: Aalto (2020)

Kokeneen ohjaajansa Virpi Suutarin hyvä dokumentti arkkitehtipariskunta Alvar ja Aino Aallosta on paitsi informatiivinen, myös poikkeuksellisen kaunis katsoa (kuvaus: Heikki Färm & Jani Kumpulainen). Oli muuten suuri vääryys, että Aalto hävisi dokumentti-Jussin paljon heikommalleen, ylisubjektiiviselle ja asioita vääristelleelle Neiti Ajalle, mutta sellaista se joskus on. 8/10.

2011

Peräkylän pervo.

2011 #5: Få Meg På, for Faen / Turn Me On, Dammit!

Todella kovatasoisen ja pohjoismaisten tekijöiden hallitseman leffavuoden 2011 top-listan aloittaa rajanaapurimme Norja. Ohjaaja Jannicke Systad Jacobsenin elokuva on kerrassaan rohkea ja raikas nuorisokuvaus, jonka luoma ahdistava peräkylä ja siellä kipuileva nuori Alma (Helene Bergsholm) ovat varmasti tuttuja trooppeja meilläkin. 10/10.

IMDB
Traileri

Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä?

2011 #4: Likainen Pommi

Pohjoismailla jatketaan, kun Elias Koskimiehen omintakeinen ja varmasti katsojia jakava kreisikomedia PR-henkilö Mircun koettelemuksien täyttämästä elämästä vie nelossijan. Tästä leffasta Nitraatti on jo kertoillut enemmänkin. 10/10.

Elonet
IMDB
Traileri

Kumi palaa, mies ei.

2011 #3: Drive

Ryöstökeikkojen vähäpuheisesta autokuskista (erinomainen Ryan Gosling) kertova rikoselokuva Drive on paitsi hurmeinen väkivaltabaletti, myös villevallaton-tanskalaisohjaajansa Nicolas Winding Refnin toistaiseksi paras elokuva ja jokaisen näyttelijänsä parhaita suorituksia urallaan. 10/10.

IMDB
Traileri

Hey boy, take a walk on the time side.

2011 #2: Midnight in Paris

New Yorkin miehen paras leffa sitten vuoden 1995 Mighty Aphroditen on nokkela ja kepeä aikamatkailuromanssi(!), jolla on paljon sanottavaa nostalgian voimasta. Owen Wilson Allenin alter egona toimii kaikista Allenin sitä pakottamaan yrittäneistä parhaiten. Erikoismaininta Corey Stollin hienolle vedolle Ernest Hemingwayna! 10/10.

IMDB
Traileri

Going to hell in a wedding dress.

2011 #1: Melancholia

Pohjoismaita on luvassa ykköspallillekin. Tanskan kauhukakaran ehjin leffa viimeisen viidentoista plus vuoden ajalta - ja samalla hänen varmasti helpoiten lähestyttävä teoksensa kautta ohjaushistorian - yhdistelee mielisairauden ja maailmanlopun tarinan kauniiksi ja painostavaksi paketiksi, jossa Kirsten Dunst tekee elämänsä roolityön. 10/10.

IMDB
Traileri

Lopuksi Nitraatin toimitus toivottaa kaikille oikein hyvää leffavuotta 2022!