The Ninth Gate / Yhdeksäs Portti (FRA/SPA/USA 1999, Roman Polanski)

Yv! Av? Yp! LCF!

A rare book dealer, while seeking out the last two copies of a demon text, gets drawn into a conspiracy with supernatural overtones. (IMDB)

Dean Corso on seminuhjuinen ja semirehellinen vanhojen ja arvokkaiden kirjojen kauppias, joka saa kutsun ökyrikkaan kustantaja Boris Balkanin juttusille. Tämä palkkaa Corson jäljittämään kerrassaan ainutlaatuista kirjakolmikkoa, jota etsitään niin New Yorkista(*), Toledosta ja Pariisista kuin Ranskan maaseudulta että Portugalin perukoiltakin.

Nitraatille antikvariaatti- ja keräilyaiheet ovat aina kissanminttua, hän kun on itsekin melko raskaan sarjan (liikkuvan kuvan) keräilijä. Pienenä Nitraatti halusi olla Lovejoy ja edelleen toive on sama; kun antikvariaattihommiin Portissa lisätään vielä seikkailua ja kauhua Wanhan Kehnon muodossa, niin kyllä kelpaa.

Pomon lukaali. (Frank Langella, Johnny Depp)

Kuten Umberto Econ loisteliaaseen kirjaan perustunut Ruusun Nimi (1986), jättää myös Yhdeksäs Portti ison osan lähdekirjastaan pois elokuvaversiosta. Jo kirjan alkuperäinen nimi - Club Dumas - viittaa tähän: Arturo Pérez-Reverten mainion teoksen yksi pääjuonista kun on Alexandre Dumasin Kolmen Muskettisoturin kadonneen luvun jäljitys ja samanlaisista jatkotarinoista intoileva seura. Tätä on elokuvaversiosta turha etsiä.

Rajusta karsinnasta huolimatta Nitraatti lukee Portin yhdessä Ruusun kanssa onnistuneiden elokuvasovitusten joukkoon. Vaikka raakkaus on molemmissa tehty kovalla kädellä, on kirjoista tislattu onnistuneesti toimivan jännärin juoni. John Brownjohn, Enrique Urbizu ja Roman Polanski väkersivät Porttikirjan tekstin kässärimuotoon. Elokuvan loppua ei puolestaan kirjasta löydy.

"Unelmajobi" totesi Nitraatin parempi puolisko. Vaikea väittää vastaan.

Kuten parhaat kauharit, luottaa Yhdeksäs Porttikin jatkuvaan tunnelmaan ja ilmapiiriin, eikä pelkkiin 'pöö!'-hetkiin. Elokuvan harkitut ja pienet efektitkin hätkähdyttävät turruttavaa tehostevyörytystä paremmin.

Portti on roolitettu hyvin. Nitraatin suosikkinäyttelijä Johnny Depp, joka ei tunnu ottavan itseään ikinä turhan vakavasti vaikka työn jälki kantaakin(**), on oiva antikvaarirenttu Corso. Hänen työnantajansa Boris Balkanin roolivalinta on myös iso onnistuminen: Frank Langella tuo aina mieleen mainiolla kehräävällä äänellä varustetun, isokokoisen ja vaarallisen kissaeläimen.

Babylonian asialla. (Emmanuelle Seigner)

Naispuolellakaan ei tarvitse tuskailla. Lena Olin - yksi monista Ruotsin naislahjoista Hollywoodille - vetää ammattitaidolla rikkaan miehen tuhman lesken Liana Telferin ja Roman Polanskin vaimo Emmanuelle Seigner on Corson nimetön, pätevä ja arvoituksellinen matkakumppani. Kaikissa sivuosissakin on niin hahmojen kuin näyttelijöiden ansioista mukavaa väriä ja tekstuuria.

Tekniseltä puolelta tulee mainita Dean Tavoulariksen lavastustyö, jossa kodikkaat antikvariaatit, paheiden pesät ja Balkanin ultramoderni kirjasto pääsevät oikeuksiinsa. Elokuvan säveltäjän, puolalaisen Wojciech Kilarin (1932-2013) musiikki on varmasti monelle tuttua myös Coppolan Draculasta (1992). Porttiin Kilar on säveltänyt voimakkaan ja upean pääteeman, mutta ihan yhtä varma Nitra ei ole hänen 'nuuskijateemastaan', joka on ehkä turhan leikkisä elokuvan käänteitä ajatellen.

Saatanalliset säkeet.

Mikään suurmenestys elokuva ei ollut - lähempänä floppia kuin hittiä - eivätkä kriitikotkaan juuri hurraata huutaneet. Nitra ei jaa konsensuksen nuivaa näkemystä. Leffa on Nitraatin mielestä ajan mittaan parantunut jokaisella uusintakatselullaan. Yhdeksäs Portti oli myös todennäköisesti viimeinen kerta, kun Roman Polanski (s. 1933) tekee kauhua. Poistumisen aiheen parista voi todeta tapahtuneen kunniakkaasti.

Arvosana: 9/10

IMDB
Traileri (joka kylläkin vääristelee elokuvan tunnelmaa)
Kilarin pääteema

(*) New York on tietysti lavastusta ja tehostetta: Polanskilla ei sattuneesta syystä ole Yhdysvaltoihin enää elinaikanaan mitään asiaa.
(**) Kaikkien aikojen Nitrasuosikki on Errol Flynn, aika pitkälle samoista ansioista.