 |
| Pidetään ikävää. (Sean Connery) |
An intellectually nonconformist friar investigates a series of mysterious deaths in an isolated abbey. (IMDB)
Myöhäiskeskiajalla 1340-luvun Italiassa Fransiskaanimunkit Baskervillen William ja Melkin Adso matkaavat syrjäiseen luostariin, jossa tapahtuu kummia: munkkeja näyttää kuolevan tai murhattavan Raamatun Ilmestyskirjan kuvausten mukaan. Salapoliisin mielen omaava William ryhtyy murhatutkimuksiin, luostarin johdon vastustuksista huolimatta.
Ruusun Nimi on kerrassaan mainio historiallinen murhamysteeri. Elokuva ottaa Umberto Econ mahdottoman hienon kirjan ja jo alkutekstiensä mukaisesti tekee kirjasta 'palimpsestin', joka tarkoittaa tekstiä, joka on kirjoitettu poistetun päälle niin, että aikaisempaakin tekstiä on vielä nähtävissä. Tämä kuvaakin mainiosti sitä, mitä kirjalle on elokuvassa tehty: poissa ovat käytännön syistä poliittiset ja teologiset painotukset, jäljellä kovana ytimenä kirjan murhamysteeri.
 |
| Dark not-so-fantasy (Michael Habeck) |
Viimeisimmän vuosikymmenen aikaisissa Ruusun uusintakatseluissa Nitraatin silmiin on pistänyt erityisesti se, miten kovasti Ruusun luoma maailma muistuttaa tunnelmaltaan Game of Thronesin vastaavaa. Syy on tietysti varsin yksinkertainen: niin Ruusun Nimen kirjoittanut Umberto Eco kuin Thronesin isä George R.R. Martinkin olivat / ovat kiinnostuneita historiasta, ja usein juurikin niistä sen synkemmistä sävyistä: Throneshan on paljon velkaa esimerkiksi Ruusujen sodille.
Ruusujen Nimen maailmaa elävöittää mainion mannertenvälinen, lähes kokonaan miehinen, suurimmalta osaltaan kerrassaan ilahduttavan rujonnäköinen, mutta osaava cast. Paljon hyvää (esim. Outland), mielenkiintoista (esim. Nitraatin aikaisemmin käsittelemä Zardoz) ja kosolti myös mainiota historiallista elokuvaa (Idän pikajunan arvoitus, Nitraatin aikaisemmin käsittelemä Tuuli ja Leijona, Suuri Junaryöstö, Seikkailujen Sankarit...) bondiensa jälkeen tehnyt, hiljattain edesmennyt skotti Sean Connery (rip) valoi tänä Ruusun vuonna 1986 loppu-uransa perustat.
 |
| Tulevaisuuteen näkivät tarkasti niin William kuin Connerykin. (Sean Connery) |
Conneryn tähtivoima oli hänen elokuviensa huonojen lipputulojen vuoksi ennen Ruusun Nimeä alimmillaan. Niin käsittämättömältä kuin se nyt tuntuukin, kun Columbia Pictures kuuli että elokuvan pääosaan on tulossa Sean Connery, ei se suostunut rahoittamaan elokuvaa. Onneksi 20th Century Foxille kuitenkin kelpasi. Vaikka leffa ei ollutkaan menestys Yhdysvalloissa, oli Ruusun Nimi Euroopassa iso hitti ja suuri osatekijä Conneryn uran uudessa nousussa.
Esi-sherlock-holmesmaisen Baskervillen Williamin rooli sopii Connerylle
kuin valettu. Ei ole ihme, että mies jahtasi roolia verenmaku suussa. Ruusussa nähdäänkin ensimmäistä kertaa se Conneryn pilkkeen silmäkulmassaan omaava isähahmo, jota saman vuoden Hihglanderkin toistaa ja josta seuraavan vuoden Lahjomattomat toi hänelle Oscarin. Kahdeksankymmentäluvulla hän teki tuon hahmon vielä kerran kolmannessa Indiana Jonesissa Indyn isänä.
 |
| Okei, teknisesti ottaen elokuvassa on yhden sijaan kaksi naisroolia: tämä ja Neitsyt Maria. (Christian Slater, Valentina Vargas) |
Muissa rooleissa nähdään Conneryn silmät suurina läpi elokuvan vaeltavana apupoikana, vähän kuin Sherlock Holmesin Watsonina eli Melkin Adsona Amerikasta mukaan napattu, vasta 15-vuotias Christian Slater. Hänen säikky ja kaino viattomuutensa peilautuu mukavasti Williamin kaiken nähneeseen mutta elämäniloiseen olemukseen.
Venäläis-italialainen Feodor Chaliapin Jr. on iäkäs ja kirjaimellisesti huumorintajuton munkki Burgosin Jorge, Williamin vastapeluri, jolle tämän edustamien fransiskaanimunkkien elämäniloisuus ja eritoten Williamin kyltymätön uuden löytämisen- ja tiedonjano ovat kuin myrkkyä. Ei ole sattumaa, että Eco kirjoitti Burgoksen hahmon sokeaksi: fyysinen peilaa henkistä puolta osuvasti.
 |
| Jorge de Burgos, tuo sielujen pohjoisnapa. (Feodor Chaliapin Jr.) |
Ranskalais-englantilainen Michael Lonsdale tekee perinteisen nyrpistelijäroolinsa oikein mukiinmenevästi luostarin johtaja-apottina, joka ei soisi Williamin häiritsevän luostarin menoa murhatutkimuksillaan. Aina iloluontoisen oloinen neuvostoliittolainen (latvialainen) Elya Baskin on luostarin joviaali apteekkari Severinus, jenkkipari William Hickey ja Ron Perlman ovat pahanilman hyväntahtoinen vanhalintu Ubertino de Casale ja tyhjäpäinen epämuodostunut kerettiläisjätti Salvatore.
Mainitaan vielä vaikkapa itävaltalainen Helmut Qualtinger elostelijamunkki Remigio de Varaginena, länsi-saksalainen Volker Prechtel maailman karuimpana kirjastonhoitajana (tietysti Ghostbustersin haamutädin jälkeen) Malachiana, niinikään krautti Michael Habeck olminpoikkeavana Berengarina ja jenkki F. Murray Abraham inhana tosipohjaisena inkvisiittori Bernardo Guina. Elokuvan ainoa naisrooli - ja osaltaan kirjalle ja elokuvalle nimen antava hahmo - on parikymppinen chiletär Valentina Vargas.
 |
| Hautausmaan murha- ja rottajahtia. (Sean Connery, Ron Perlman) |
Myös elokuvan tekninen puoli on erinomaista tasoa. Ohjaaja Annaud on erikoistunut historialliseen elokuvaan, joten siltä osinkin projekti on turvallisissa käsissä. James Horner (rip) maalaa aiheeseen sopivaa kasarin puolivälin tyyliin - ja elokuvan tapahtuma-ajasta huolimatta - syntikkamusiikilla. Harvoin toimiva kombo tekee Hornerin osaavissa käsissä mahdottomasta mahdollisen, kun kolkko äänimaisema peilaa osuvasti munkkien elämää.
Tonino Delli Colli tekee mukavaa, korkeuseroja kaihtamatonta kuvaa, joka peilaa munkkien sielunmaisemaa: kylmää, lumista ja autioita, mutta rauhallista. Tilan käytössä on havaittavissa kaikuja miehen aikaisemmista töistä, esimerkiksi Huuliharppukostajasta.
 |
| Loimutettua Dante Ferrettiä. (Sean Connery) |
Erikseen tulee kehua myös elokuvan huolellinen ja kerrassaan upea lavastetyö. Mestarilavastaja ja moninkertainen Oscar-voittaja Dante Ferretti vastaa siitä, että tuhnuinen mutta mahdollisesti henkisesti antoisa keskiaikainen munkkielämä välittyy ja melkein tuoksuukin katsojalle asti.
Ulkokuvia varten rakennettiin Roomaan Cinecittàn elokuvastudioille jättimäinen luostarilavaste - isoin ulkolavaste Euroopassa sitten Kleopatran (1963) päivien, muuten. Osana Luostarin sisäkuvia nähtiin - lavasteiden lisäksi - mm. Eberbachin luostaria Reinin varrelta Hessenistä Saksasta. Maisemakuvaa riittää molemmista maista.
Sitten ne pienet risut. Käsikirjoitus on ehkä paketin nykivintä osaa. Se selittynee osaksi kokkien määrällä, kun Econ kirjaa työsti peräti neljä käsikirjoittajaa (Andrew Birkin, Gérard Brach, Howard Franklin ja Alain Godard). Veitsi on pakostakin heilunut, kun kirjan laajasta maailmasta jäljelle on jäänyt - sinänsä oivaltavasti - lähinnä sen murhamysteeri.
 |
| Kohti parempia aikoja? (Christian Slater, Sean Connery) |
Kirjaa vastaan sotiva päälleliimattu happy end olisi kyllä voitu jättää pois. Vaikka Eco elokuvaversiolle myöhempinä elinvuosinaan lämpenikin, sen verran muutostyö häntä jäi kaivamaan, että muista hänen kirjoistaan ei leffaversioita Econ elinaikana (1932-2016) nähty. Sama meininki jatkuu vieläkin, vaikka esim. Baudolino olisi herkullista nähdä valkokankailla.
Ruusun Nimestä on suht vastikään tehty mielenkiinnoton minisarjaversio ja edellisellä vuosikymmenellä mainio suomalainen kuunnelmaversio, josta Nitraatti - muiden kuunnelmien ohella - on tarinoinut aikaisemmin. Historiallisen elokuvan paluuta vesi kielellä odottava Nitraatti voisi odotellessaan taas lukea Econ alkuperäisteoksen ja tutustua vaikkapa virolaisen Indrek Harglanin Melchior-kirjoihin. Ja jonkin ajan kuluttua katsella tämän hienon Ruusun Nimen jälleen kerran.
Arvosana: 9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti