perjantai 16. kesäkuuta 2017

Zardoz (IRL/USA 1974, John Boorman)

The Gun is good! The Penis is evil! The costume is... memorable!

In the distant future, a savage trained only to kill finds a way into the community of bored immortals that alone preserves humanity's achievements. (IMDB)

Paikallisen kinemateekin tarjonta on tänä vuonna ollut niin kurjaa, että Nitraatti on huomannut pääasiassa paneutuneensa indyjonesmaisella arkeologiainnolla elokuvakokoelmansa uudelleenkatseluun. Tämä ei tietysti ole ikinä hukkaan heitettyä aikaa, onhan kollektiooni tunnetusti (kyllä Nitraatti tuntee) sen verran kovatasoinen!

Zardozin tulevaisuudessa maailma on jakaantunut kahtia. Pyörteessä asustaville Ikuisille maailma on jonkinlainen maaseutuhippi-unelmien ja 2300-luvun art decon aseksuaalinen utopiajohdannainen - loputonta, huoletonta elämää jossa ainoa rangaistus Luopioille (ärrinmurrin-Ikuisia) on vanhentaminen (johon ei kuole). Kaikille muille onkin sitten luvassa Erämään dystopiaa: Brutaaleja (prolet) tappavat, raiskaavat ja maailman masentavimmalta ja epämiellyttävimmältä näyttävään maanviljelyyn pakottavat Tuhoajat (sotilaat) saavat yhdessä Mad Maxin maailman näyttämään Disneylandilta.

Eternaaleja + Zed. Edessä (v-o) leffan keskushenkilöt: Charlotte Rampling (Consuella), John Alderton (Friend), Sara Kestleman (May), Sean Connery (Zed). Huomioi taustalta iso kasa proto-starwarsleiaorganoja!

Tämän asetelman keskelle karauttaa Sean Conneryn esittämä Tuhoaja-Zed (ikimuistettavassa asussaan) muuttamaan maailman kulkua. Sattumalta tarkoituksella Zed onnistuu matkaamaan Erämaasta Pyörteeseen ja soppa alkaa kiehua kun eräs tiedemiehistä haluaa tutkia tätä luolamiestä josta toivoo lääkettä useita Pyörteen Ikuisia Apaatikoiksi (stay with me here!) muuttaneeseen tautiin. Molemmat saavat vastapelurikseen (tyrmäävän upean näköisen) Charlotte Ramplingin esittämän konservatiivi Consuellan.

Mind probe -tuokio. Zardozin mielikuvituksekasta lavastustyötä - iso käsi tuotantosuunnittelija Anthony Prattille.

Zardoz on mielikuvituksekas ajatusleikki, ei räminäscifiä, vaikka porukkaa teilataankin kuin Schwarzeneggerin pätkässä. Zardoz ei myöskään ole ollenkaan maineensa veroisen käsittämätön, jahka keskittyy - Spartacusmainen perusideahan on itsessään jopa suht peruskauraa. Elokuvan hyvin mietitty maailma kiehtoo ainakin Nitraattia varsin helposti kestonsa ajan. Zardozin käsikirjoitus on elokuvan ohjaajan John Boormanin oma hengentuote. Boormanin muita tutustumisen arvoisia ohjauksia ovat mm. survival horror Syvä Joki (Deliverance) (1972) ja Kuningas Arthur -tarina Excalibur (1981).

Brutaalit, Ikuiset, Luopiot, Apaatikot ja Tuhoajat. Zardozin maailman ihmisluokista kuvassa kaksi tai ehkä jopa kolme.

Lopuksi täytynee kuitenkin pienenä varoituksen sanana todeta että Zardozin yleisarvostus on ikävän alhainen. Leffa löytyy monilta kalkkunalistoilta ja julkaisuaikaisetkin kritiikit olivat kaikkea muuta kuin mairittelevia. Aika on kuitenkin tässäkin tapauksessa Nitraatin mielestä erotellut jyvät akanoista. Nitraatti pitääkin Zardozia yhtenä 70-luvun mielenkiintoisimmista scifeistä (suht iso lista!), joka paranee jokaisella katselukerralla.

Arvosana: 9/10

IMDB
Traileri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti