keskiviikko 24. tammikuuta 2018

The Wind and the Lion / Tuuli ja Leijona (USA 1975, John Milius)

- What are they singing? - They are singing songs to God. - Why are you not singing? - I am the sultan. They do the singing.

In early 20th century Morocco, a Sharif kidnaps an American woman and her children, forcing President Theodore Roosevelt to send in forces to conduct a rescue mission. (IMDB)

Marokko, syksy 1904. Berbeeripiraatti Raisuli kaappaa amerikkalaisen naisen ja tämän kaksi lasta, vaatien lunnaiksi kaikennäköistä isompaa ja pienempää. Raisulin (epä)onneksi Yhdysvaltain presidenttinä on Theodore Roosevelt, joka ottaa kansalaistensa vapauttamisen sydänasiakseen.

Elokuvan ohjaaja John Milius on aina ollut erikoinen ilmestys Hollywoodissa. Milius on itseään zen-anarkistiksi(!) tituleeraava, vahvasti oikealle kallistuva konservatiivinen sapelinkalisuttelija, jonka kädet ovat olleet mukana synnyttämässä niin Conania ja Likaista Harrya kuin Ilmestyskirjä Nytiäkin. Myöhempinä vuosina Miliuksen tekemisen tahti on kovasti hidastunut, eikä hänen erittäin mielenkiintoisen kuuloista projektiaan - suurelokuvaa Tšingis-Kaanista - tultane ikinä näkemään koska ikäkin jo miestä painaa, muutama vuosi sitten kärsitystä erittäin vakavasta sydänkohtauksesta puhumattakaan.

*Äärimmäisen* löyhästi tositapahtumiin perustuva Tuuli ja Leijona on jo lähes hävinnyttä Hollywood-perinnettä, isoa ja iloista seikkailuelokuvaa. John Miliuksen ohjaus ja erittäin lainauskelpoinen käsikirjoitus ovat hänelle perinteistä mutkat suoriksi -osastoa ja sopivat teokseen kuin Rooseveltin nyrkki vastustajansa silmään. Mainitaan myös Jerry Goldsmithin maalaileva ja jylhä score.

Luvassa ajoittain hyvinkin tekstivetoista nokittelua. (Candice Bergen, Sean Connery)

Katsojan pienen alkukakistelu- ja orientoitumisvaiheen jälkeen Sean Conneryn tulkkaama Raisuli on (leffan mittapuulla) ihan uskottava veitikka ja vaikuttava ilmestys. Brian Keith elämää suurempana presidentti Theodore Rooseveltina on erinomainen. Candice Bergenin rooli kaapattuna rouva Pedecarisina on hiukan epäkiitollinen, mutta hän tekee sen mitä materiaali sallii. Wanhalle Dallas-fanille Steve Kanalyn (joka näytteli siinä Texas-saippuassa Ray Krebbs -hyvistä) veto raisuna merijalkaväen kapteeni Jeromena on kaikkien (guilty) pleasurejen äiti. Muutkin roolit vedetään asiallisesti, mukana mm. ohjaaja John Huston.

Ja sitten pieni downer, eli varoituksen sana elokuvan hevoskaatumisista. Ehkä yksi syy Miliuksen mieltymykseen kuvata Espanjassa (Tuuli, Conan) oli siellä tuolloin vallinnut väljempi suhtautuminen eläimien vahingoittamiseen. Tuulen kuvauksissa käytetty hevostenkampitustyyli oli USA:ssa kielletty jo kymmeniä vuosia aikaisemmin, koska se saattoi aiheuttaa eläimille vakavia vammoja tai jopa kuoleman. Miliuksen ja hänen stunt-kordinaattorinsa mukaan mitään 'vakavia vammoja' ei kuvauksissa hevosille aiheutunut, mutta silti... Aika karua katsottavaa.

Kun puhe ei auta, on avuksi otettava se lainauksien iso keppi. (Ray Krebbs, eikun siis Steve Kanaly)

Tuuli on muuten katsottava kieli reilusti poskessa. Täysin vakavissaan tämän ottaminen voisi olla varsin ongelmallista, sen verran  sarjakuvamaisen suoriksi pätkä vetää geopolitiikkaansa ja imperialismin oikeutusta. En tosin epäile, etteikö tässä olisi varsin vahvasti John Miliuksen toiveajatteluakin mukana; elokuvan teosta muutamaa vuotta myöhemmin tapahtunut Iranin panttivankikriisin ratkaisuyritys ei mennyt ihan yhtä putkeen.

Joka tapauksessa: Tuuli ja Leijona on oivaa seikkailua, railakasta riskinottoa, isoa budjettia ja tähtinäyttelijöitä. Tällaisia elokuvia Nitraatilla on nykyaikana enemmän kuin vähän ikävä. Hollywood; vähän rohkeutta taas peliin, plox!

Brian Keith Rooseveltina. Varsin elokuvan tunnelmaan sopiva otos.

Theodore Roosevelt: The American grizzly is a symbol of the American character: strength, intelligence, ferocity. Maybe a little blind and reckless at times... but courageous beyond all doubt. And one other trait that goes with all previous.

2nd Reporter: And that, Mr. President?

Theodore Roosevelt: Loneliness. The American grizzly lives out his life alone. Indomitable, unconquered - but always alone. He has no real allies, only enemies, but none of them as great as he.

2nd Reporter: And you feel this might be an American trait?

Theodore Roosevelt: Certainly. The world will never love us. They respect us - they might even grow to fear us. But they will never love us, for we have too much audacity! And, we're a bit blind and reckless at times too.

2nd Reporter: Are you perhaps referring to the situation in Morocco and the Panama Canal.

Theodore Roosevelt: If you say so... The American grizzly embodies the spirit of America. He should be our symbol! Not that ridiculous eagle - he's nothing more than a dandified vulture.


Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti