 |
| Muikea näkemys leffan pääparista. (Rutger Hauer, Monique van de Ven) |
Sort of a cross between "Love Story" and an earthy Rembrandt painting, this movie stars Rutger Hauer as a gifted Dutch sculptor who has a stormy, erotic, and star-crossed romance with a beautiful young girl. (IMDB)
Rämäpää Paul Verhoevenin Hollywood-ura on monelle varmasti tuttu, mutta jo ennen sitä mies ohjasi puolen tusinaa elokuvaa kotimaassaan Hollannissa 1970- ja 80-luvuilla. Turkkilainen Namu (aka Turkkilainen Makeinen[*]) kertoo Rutger Hauerin esittämästä tuulella käyvästä kuvanveistäjä Ericistä joka kohtaa nuoren Olgan eikä todellakaan aio päästää tästä irti, oli mikä oli.
Turkkilainen Namu on kautta aikojen suurimpia menestyksiä kotimaassaan Hollannissa - kirjailija Jan Wolkersin kirja johon elokuva perustuu on siellä myös hyvin tunnettua ja koulussa luettua(!) kamaa. Millekä pätkä sitten ulkomaisien silmien edessä vaikuttaa?
 |
| Oma haasteensa oli etsiä screenshoteista artikkelin kuvitukseksi vähän vähemmän shokkiosastoa. This will do. |
Turkkilaisella Namulla on varsin hurja maine, eikä se onneksi osoittautunut katteettomaksi. Vaikka kyseessä on pohjimmiltaan tarinana aika perus 'poika tapaa tytön jaada jaada jaa', lyö Verhoeven tarinan ilahduttavan törkeille kierroksille: luvassa on reilusti paljasta pintaa, raiskaushuumoria, häpykarvaviiksiä, oksennuksia, hometta, matoja, ihmis- ja koiranpaskaa yms yms.
Vähän kuin Love Story kohtaisi siis John Watersin. Leffa olikin Nitraatin mielestä varsin virkistävä ja hykerryttävä kokemus. Kovin vähän pystyi ennakoimaan mihin elokuva oli aina seuraavaksi menossa, päähenkilön arvaamattomuuden ja ohjaajan / kässärin pidäkkeettömyyden vuoksi.
 |
| Olga & Eric ja tautista menoa. (Monique van de Ven, Rutger Hauer) |
Sinänsä pliisusta perustarinasta tuli muuten jotenkin mieleen Yhdysvalloissa 2000-luvulla vallinnut hemmetin pliisu indiekomediadraama-aalto, jonka lähes kaikki tekeleet (esim Garden State, Elizabethtown) ovat jo autuaasti ja ansaitusti käytännössä unohtuneet. Nitraatti kiittikin elokuvajumalia kun niiden vuolas yhdentekevä virta viimeinkin siinä ennen / jälkeen vuosikymmenen vaihdetta tyrehtyi.
Nitraatti voi luultavasti elää elämänsä täysin onnellisena loppuun näkemättä enää yhtään manic pixie dream girliä tai perky gothia. Huvikseen voikin heittää ajatusleikkiä, miltä Verhoevenin vastaava pätkä olisi silloin näyttänyt - toivottavasti ja varmaan aika paljon juuri tältä, mutta Paulilla oli tuohon aikaan kädet täynnä genrepätkien ja suolissa kahlaamisen kanssa.
 |
| Väkivaltafantasioita. (Rutger Hauer) |
Pääpari on hyvä, mutta tietysti Nitraatin huomio kohdistui enemmän toiseen heistä eli Rutger Haueriin. Hän kuten Verhoevenkin väänsi toisen uran Hollannin jälkeen Hollywoodissa. Vaikka Verhoevenin tässä työssä aika hyvin tunnistaakin, ei Hauer päässyt Yhdysvalloissa tekemään mitään näin mehukasta.
Harmi, selvästikin olisivat rahkeet (ja ulkonäkö - Hauer on varsin komea ilmestys Turkkilaisessa) riittäneet muuhunkin kuin genreleffojen pahiksiksi (ei sillä etteikö esim. Roy Batty olisi ikimuistettava) ja satunnaisiksi toimintasankareiksi. Kolmas Yhdysvalloissa pitkän uran tehnyt on elokuvan kuvaaja Jan de Bont, joka jatkoi Verhoevenin aisaparina USA:n puolellakin, lisäksi ohjaten siellä myös itse (esim Speed).
 |
| Yksi de Bontin komeita otoksia. |
Verhoevenin ystäville Namun[**] tyyli ei siis tule suurena yllätyksenä, mutta kiehtovaa on nähdä miltä täysin laimentamaton Verhoeven vaikuttaa ilman pakotettuja Hollywood-kuolaimia. Niistä Verhoeven tosin rimpuili ilahduttavasti irti vähän väliä: ED-209:n ruputtelu onnettomaan pukumieheen RoboCopin uncut-versiossa, Total Recallin rullaporraskohtaus ja kolme utaretta, Basic Instinctin *se* Sharon Stone -kuulustelu, Starship Troopersin ryhmäsuihku, Showgirls alusta loppuun, Hollow Manin koirantappo... Jotenkin Turkkilainen Namu sujahtaa tuohon tuttuun joukkoon oikein mainiosti!
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri
[*] Halvoilla eksploitaatioleffoilla tapaa olla aina monta nimeä millä ne tunnetaan. Turkkilaisella Namullakin on ainakin kaksi suomenkielistä ja kolme englanninkielistä, vaikkei se eksploitaatioleffa olekaan. Silti jotenkin hauska ja sopiva sattuma... :)
[**] Sanopa tuo monta kertaa nopeasti peräkkäin. Jotenkin elokuvalle sopiva sattuma sekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti