Nitraatin Pelinurkka: Dungeons & Dragons Online (Turbine / SSG 2006- )

"Mitä sinä oikein haluat? Ruokaako?"

Viimeisen parin vuoden aikana Nitraatin vuosikymmenen jatkunut suuri pelirakkaus World of Warcraftia kohtaan on osoittanut kuihtumisen merkkejä. Jokainen sen hahmoluokka tuntuu nykyään pelautuvan aika samalla lailla, optiot hahmon kustomoinnissa ovat koko ajan vähentyneet, ja peli tuntuu nyt aivan liian helpolle, sekä väärällä tavalla vaivattomalle.

Apuun ryntäsi Nitraatin uusvanha innostus: jo aikoinaan ennen WOW:ia koklattu, mutta silloin parin kuukauden jälkeen hylätty, semi-indie mmorpg(*)-veteraani Dungeons & Dragons Online, lyhyemmin DDO.

"Nyt on osuttava tai kuoltava!" Puolituis-taikuri/varas/palemaster etelämeren liskomiesten kimpussa.

Mikä se on?

DDO sijoittuu tuttuakin tutumman Dungeons & Dragons-roolipelin maailmaan. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että tämän 1970-luvulla pöytäminiatyyristrategiapelistä pöytäroolipeliksi muuttuneen ja sittemmin sähköisiin muotoihinkin taipuneen tekeleen vaikutteet ovat varsin selvästi Tolkienilta ja Keskimaasta lähtöisin, toki omilla mausteillaan lisättynä.

Kuten WoW:issa, DDO:ssakin pelaaja ohjaa yhtä hahmoa jolle hän valitsee ulkonäön, sukupuolen, rodun ja hahmoluokan (ajattele ammattia). Toisin kuin WOW:issa, tämän lisäksi DDO:ssa hahmoaan saa muokata enemmän mieleisekseen ja valita myös maailmankatsomuksen, monipuolisemmin hahmokykyjä, sekä jakaa tietyn määrän pisteitä hahmon henkiseen ja fyysiseen osaamiseen vaikuttaviin arvoihin.

"Kaikelle on maaginen selitys." Puolituissamoojavaras eli ranger-rogue cityelämän pauloissa.

Ammattien kirjo on tyydyttävä: varkaista pappien kautta bardeihin ja kymmenen muuta. Rotujakin löytyy kääpiöistä ihmisten kautta haltioihin plus kaikenmoiset taivaan ja helvetin ökömöttiäiset siltä väliltä. Optioita on siis näissäkin selvästi WOW:ia enemmän.

Pikanttina lisämausteena DDO sijoittuu - tutumman dunkkiksen perusfantsu-Faerunin lisäksi - myös dunkkiksen Eberron-maailmaan, joten halutessaan pääsee pelaamaan vähän steampunkahtavampiakin rotuja ja luokkia.

"Ei voi olla totta. Seikkailun viimeisessä taistelussa!" Pelin ärjyimpiä vastuksia, wanha kunnon Tuijottaja (Beholder).

Mitä siinä voi tehdä?

Ensinnäkin, DDO:ssa voi pelata aivan itsekseen paremmin kuin WoW:issa koskaan. Siinä missä WoW:in maailmassa kaikki röntöstävät samoilla pelloilla, luo DDO jokaiselle pelaajalle ja maksimissaan tämän neljälle kaverille oman maailman mitä samoilla, kaupunkien keskitettyjä markkinakeskustoja lukuunottamatta. Niissä bisneksiään voi halutessaan hoitaa muidenkin pelaajien kanssa.

Yksittäisille hahmoille tai pienille ryhmille luotavilla maailmankartoilla on lähinnä tappo- ja tutkimustehtäviä, ei varsinaisia seikkailutehtäviä kuten WoW:issa. DDO:ssa niiden virkaa hoitavat instanssien eli yhdelle hahmolle tai ryhmälle erikseen luotujen skenarioiden sisäiset tehtävät, ja niitä löytyy todella runsaasti. Myös vaikeustasoa voi säätää monipuolisesti: isommilla riskeillä on tietysti luvassa myös isommat palkkiot.

"Mitähän tostakin tapahtuu?" Taitopuut syynissä.

Tehtävien suorittamisesta peli jakaa hahmolle kokemuspisteitä, joita tarpeeksi kerättyään hahmo nousee seuraavalle tasolle ja pääsee valkkamaan itselleen lisää kykyjä. Myös tasojen nousun välissä on luvassa pikkusäätöä, kun peli jakelee aina tietyin välein hahmopuupisteitä. Niitä käytetään hahmon kustomointiin erillisistä ammatin ja rodun mukaan valittavista taitopuista, jotka tapaavat vahvistaa hahmon jotain yksittäistä osaamisaluetta entisestään. Ne ajavat vähän samaa asiaa kuin paperiversion prestige classit.

Tämän lisäksi pelissä on erikoisteemaviikkoja, jolloin voi suorittaa jotain teemaan liittyvää tekemistä ja kerätä roippeita, joita ei muulloin pysty saamaan. Tätä puolta pelistä Nitraatti ei ole vielä ehtinyt suuremmin tutkimaan, kuten ei hardcore-moodiakaan, jossa pätee hahmojen pysyväiskuoleman laki.

Jos valmiit maailmasta löytyvät esineet eivät tyydytä hahmoa tarpeeksi, on jokaisella hahmolla myös mahdollisuus väkertää ihan omia taikakamppeitaan, tai vaihtaa raakamateriaalit valmiisiin puteleihin, taikascrolleihin tai muuhun tilpehööriin.

"Tehkää jotain siellä takana!" Moninpelissä yksilön virheistä tulee helposti myös kollektiivinen kokemus!

Mitä siinä voi tehdä muiden kanssa?

Isompien ihmisporukoiden kanssa voi harrastaa raidausta, eli vaikeampia instansseja jotka on mitoitettu suuremmille ryhmille. Huhut kertovat että DDO:ssa voisi myös harrastaa pelaaja vastaan pelaaja -tyylistä taistelua, mutta sitä Nitraatti ei ole suuremmin tutkinut, kuten ei toistaiseksi oikeastaan tuota raidaustakaan.

Myös moninpeleille tyypillisiä kiltoja voi perustaa, soolottajatkin ihan vaikka yhden miehen tai naisen versionsa. WoW:in harmillisesti hylkäämät konkreettiset stattiedut killoista hahmoille elävät ja voivat DDO:ssa hyvin.

Mitä se maksaa?

DDO oli alun perin kuukausimaksullinen, mutta siitä tuli parin vuoden jälkeen F2P eli ilmaispeli, jossa on semi-vahvat P2P (maksa pelataksesi) -mausteet. DDO on malliesimerkki siitä, miten tällainen hybridi tulee tehdä. Käytetyt eurot muutetaan pelin omaksi sisäiseksi metavaluutaksi, jota hienona piirteenä saa pikkuhiljaa myös ihan pelkästään peliä pelaamalla.

Mm. druidin hahmoluokka oli aikoinaan maksullinen. Nyt suentassu saa lueskella kirjojaan ihan ilmatteeksi.

DDO:ta voi pelata aika jees sijoittamatta siihen pennin hyrrää, mutta jo pienen määrän euroja siihen upottava saa mukavia elämäntasoetuja. DDO antaa pelaajan myös valita ostoksensa todella monipuolisesti: kassalla pelin lisäosalle 'kiitos ei' -sanova voi sen sijaan valkata vaikkapa pelkän maagisen selkärepun, jonkun erikoisrodun, hahmopuun tai pari parannuspulloa.

Peliin on myös julkaistu varsin tasaisesti uutta pelattavaa lukuisten pienempien seikkailupakkausten ja muutaman isomman laajennusosan muodoissa. Suurin osa näistä on maksullisia, mutta hinnat ihan uusinta uutta lukuunottamatta tuppaavat olemaan aika huokeita, ja jaetaanpa niitä aina silloin tällöin myös ilmatteeksi. Myös DDO:n kuukausimaksullinen pelaaminen on mahdollista, mutta sen suomat edut eivat riitä vakuuttamaan ainakaan Nitraattia.

Tavaraa, tavaraa, tavaraa. Hahmon, hahmon pankin ja killan pankin inventaarioita.

Tutoria ei jätetä

Varsinkin paperiroolipeliversiota D&D:stä tuntemattomalle jo DDO:n hahmonluonti (sovelletut D&D:n 3.5 painoksen säännöt) voi näyttäytyä hyvinkin vaativana prosessina. Toki avuksi kiitää pelin oma sisäinen ohjeistus ja internet erilaisine neuvosivuineen. Vaativuus heijastuu myös itse pelin pelaamiseen: huonosti suunnitellulla hahmolla on vaikeampi pärjätä.

Ihan pystymetsästä pelin pariin ajautuvaa Nitraatti kehottaa lämpimästi nojaamaan tutoriaaleihin ja kokeilemaan pelaamista valmishahmoilla, sekä tutustumaan pelin forumeihin ja wikiin, YouTube-pelivideoihin ja niin edelleen. On syytä varautua siihen, että DDO on sen verran oldskool, ettei se jaksa loputtomiin pitää pelaajaansa kädestä kiinni.

"Miekkaa ja magiaa ja voidaan me vähän ajatellakin." Haltia-samoojavaras väkertämässä yhden pelin kinkkisimmän puzzlen parissa. Kolme hurraahuutoa netin ratkaisusivustoille!

Pelissä on sen julkaisuaikojen kymmenen hahmotason sijasta niitä nyt kokonaiset kolmekymmentä. Melkein jokainen dunkkiksen paperiversiota hangannut tietää, että peli on nautittavimmillaan siellä ysitason maissa ja alle, kun hahmot eivät vielä ole mitään jumalia ja äkkikuolemia sattuu harvemmin.

Mutta kyllä DDO Nitraatille maittaa ainakin tuonne 20-tason kieppeille, vaikka power creep onkin aika hurjaa paperiversioon verrattuna. 20 plussaa pelissä ei Nitraatti ole vielä edes ehtinyt testaamaan.

"Oliks tää nyt sit tässä?" Jotkut meistä makaavat ojanpohjalla örkkinuolia täynnä, mutta katselevat tähtiin.

Loppusanat

Asiat mitkä tekevät DDO:sta Nitraatille tällä hetkellä kaikkein mieluisimman MMORPG:in ovat aika selviä. DDO on Nitraatin diggaamaa dunkkista, se on monipuolinen ja hyvällä tavalla monimutkainen, sitä voi pelata tyydyttävästi täysin itsekseen omilla aikatauluillaan, siinä on turkasen paljon pelattavaa ja pelin sisäiset ostot ilman kuukausimaksu-orjuutta ovat esimerkillisen hyvin toteutetut.

Nyt taas vinguttamaan DDO:n miekkaa & magiaa - ja voi Nitraatti vähän ajatellakin.

Arvosana: 9/10

Traileri
Kotisivut
DDO-Wiki (pelin erinomainen ohjesivusto)
DDO forum (pelin keskustelusivusto)

(*) monen pelaajan tietokoneroolipeli
Kuvatekstiquotet: roperyhmien kuuluisia viimeisiä sanoja