The Long Shadow (UK 2023, George Kay & Michael Bilton)

Pelko painaa pitkää päivää.

Dramatizing one of the most infamously notorious serial killer cases, the hunt for the Yorkshire Ripper, between 1975 and 1981. The search involved over a thousand officers and changed the way the British police worked forever. (IMDB)

1970-luvun puolivälistä 1980-luvun alkupuolelle englannin Yorkshirea piti pelossa lähinnä - mutta ei pelkästään - prostituoituihin keskittynyt sarjamurhaaja, jonka jahdista ITV on tehnyt laadukkaan tositapahtumiin perustuvan minisarjan. 

Sarjamurhaajajutskat tahtovat usein vääntyä lähinnä groteskeiksi luontodokumenteiksi, joissa ollaan enemmän kiinnostunut saalistajan toiminnasta kuin uhreista tai poliisin tylsääkin rutiinia vaativista yrityksistä murhaajan pysäyttämiseksi. 

Vaarallisten töiden kärkikastia. (Dorothy Atkinson)

Tämä minisarja on kuin vastakohta niille ja esimerkiksi sinänsä mainiolle Mind Hunterille (2017-2019). The Long Shadow tekee kaiken toisin, keskittymällä lähes täysin uhrien perheisiin ja poliisin toimintaan murhaajan pysäyttämiseksi - itse murhaajaa nähdään hyvin vähän ja hänen tekojaan sitäkin vähemmän, niiden surulliset jäljetkin ilman sensationalismia tai tirkistelyn makua. 

ITV-kanavan väistämättä synkkä tuotanto kritisoi tässä, kuten toisessa viime aikojen mainiossaan, eli Mr. Bates vs. The Post Office (2024) englannin (lähi)historian naamalleen kaatuvaa, lähes rikoksen merkit täyttävää viranomaistoimintaa. 

Siinä missä Mr. Batesissa kyseessä oli toimimattoman tietokoneohjelmiston ajama katastrofi, The Long Shadow käy läpi Yorkshiren sarjamurhaajajahdin aikana tehdyt valtavat viranomaisvirheet, joiden maksajiksi päätyivät käytännössä murhaajan myöhemmät uhrit.

Palikat. (David Morrissey, Steven Waddington, Lee Ingleby)

Sarjan toteutus ei jätä minkäänlaista nokankoputtamista. Se on erittäin huolellisesti lavastettu, korkeat tuotantoarvot omaava, Yorkshiressa kuvattu ja sen näyttelijätyö on kautta linjan kerrassaan kiitettävää. 

Viimeisestä huolehtii lähinnä kovien veteraanien keski-ikäinen valiokavalkadi. Toby Jones, Lee Ingleby ja David Morrissey tekevät spiraalimaisesti heikentyvät poliisien esimiehet Dennis Hobanin, Jim Hobsonin ja George Oldfieldin, Michael McElhatton heidän teflonmaisen pomonsa Ronald Gregoryn. 

Seuraamme myös vihjeitä ja kortistoa pyörittäviä 'toimistopoliiseja', esim Chloe Harrisin tekemää Jenny Bushia ja Liz Whiten loihtimaa Meg Winterburnia, sekä osien kuluessa vaihtuvien uhrien hyvin piirrettyjä perheitä ja elossa selviytyneiden uhrien pinnistelyjä.

Rutiinien valtiatar. (Liz White)

Lewis Arnold ohjaa erinomaisesti. Sarjan pelottavinta osastoa on seurata naisia kävelemässä yksin yöllä: sen kuvaamisen onnistuminen on elintärkeää eläytymisen kannalta. Nitraatin mieleen jäi myös hyvin toteutettu ajankulun kuvaus, kun päivien eteneminen ensimmäisestä murhasta visualisoidaan numeroina milloin mihinkin pintaan. 

George Kayn älykäs ja hillitty käsikirjoituskaan ei jätä kovin paljon toivomisen varaa. Se pohjautuu Michael Biltonin tietokirjaan Wicked Beyond Belief: The Hunt for the Yorkshire Ripper (2003), sekä muihin lähteisiin, mm. poliisin kuulustelupöytäkirjoihin. 

Se esittää kuvaaman aikansa pinnan alla kyteneen naisvihan hiljaisesti mutta sitä kautta voimakkaasti, ilman moniin nykytuotantohin hiipivää luennoinnin makua. Poliisin karmivat virheet, mutta myös heidän periksiantamattomuutensa saavat tasapuolisesti tilaa.    

Sarjan mainosjulkan nokkelan ylös-alas -ominaisuuden toinen puoli: jeparit. Alaosa = tavikset.

Sarjan nimen voi nähdä moniselitteisenä. Se viitannee niin aikalaisten elämään vuosikausiksi varjon heittäneisiin tapahtumiin, kuin uhrien perheiden ikuiseen muutokseen - ja vieläkin joissain nurkissa elävään 'mitäs läksit' -uhrisyyllistämiseen.

Yhtä lailla se sopii kuvaamaan myös sitä varjoa, jonka tapahtumat heittivät viranomaisten toiminnan ylle: paljon muuttui tapauksen myötä myös englannin poliisin toimintatavoissa.

Kaupallisen ITV-kanavan viime aikojen hyvät sarjat muistuttavat myös siitä, että valtiollisen kanavan BBC:n olisi syytä petrata. BBC teki ennen järjestään tällaista laatua, mutta on nyttemmin hävinnyt oman erinomaisuutensa peräreikään, jossa ollaan enemmän kiinnostuttu siitä ketkä tekevät, kuin siitä mitä he tekevät. 

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri

Bugonia (IRE/UK/CAN/SK/USA 2025, Yorgos Lanthimos)

Internet-meemiä lainaten: - Kuka on oikeassa? - Kyllä. 

Two conspiracy-obsessed young men kidnap the high-powered CEO of a major company, convinced that she is an alien intent on destroying planet Earth. (IMDB)

Tuhnuisen luuserikaksikon nimellisesti älykkäämpi osapuoli on vakuuttunut, että paikallisen korkean teknologian firman toimitusjohtajatar on todellisuudessa andromedalainen alieni, jonka rodun tarkoituksena on mädättää teknologiallaan ihmisten mielet ja tuhota näiden elinmahdollisuudet. 

Salaliittoteoreetikko päättää kidnapata kyseisen toimarin luuseriserkkunsa avustuksella ja vaatia toimaria pysäyttämään ihmiskunnan tuhoamistoimet. Toimitusjohtaja näyttää sinänsä järkevästi pitävän kaksikkoa lähinnä hulluina. Onko kyseessä sekopäinen salaliittoteoria vai avaruusjännä?

Tulevat tänne ja vievät meidän ampiaiset? (Emma Stone)

Jep, Kreikan hurja poika Lanthimos rytyyttää taas täysillä, ja tekee parastaan sitten The Favouriten. 

Bugonia on raikas tuulahdus ja jänskä sekoitus trilleriä, draamaa, komediaa sekä kauhua. Se sisältää myös hyvin motivoituja ja lyhyen tehokkaita väkivallan purskauksia. Onko se myös scifiä? Siitä ei voi tietysti sanoa juuta tai jaata, se olisi spoileri. 

Bugoniaa kannattelee älykäs kässäri, jonka takana on Will Tracy. Hänen tekstinsä perustuu 2000-luvun alun etelä-korealaiseen elokuvaan, joten kyseessä on itse asiassa uusversio, tosin Bugonia kuulema menee myös omiin suuntiinsa. Tarinan tapahtumapaikka voisi olla monikin nykyisistä pallomme taantuvista pikkupaikkakunnista, joissa jokin teknologiajätti kaivaa maata lain ja syrjäytettyjen ihmistavisten jalkojen alta.

Puku ei tee miestä. (Emma Stone, Aidan Delbis, Jesse Plemons)

Pääosan trio on erinomainen. Lanthimosveteraani Emma Stone on nappivalinta toimitusjohtaja Michelle Fulleriksi. Kukapa sopisi paremmin toimariksi ja tai alieniksi suurine silmineen, jotka varsinkin puolivalossa ovat kovin epäilyttävän oloisia, kaljun pään (kaappaajien tekosia, alienien hiukset kun ovat heidän mielestään lähettimiä!) kruunatessa vaikutelman. 

Pikku hiljaa myös Lanthimoksen makuun päässyt Jesse Plemons on toinen nappi salaliittoteoreetikko Teddy Gatzina. Hän näyttää siltä, ettei ole kylpenyt kuukauteen ja kuvittelee aina olevansa askeleen edellä muita, vaikka takamatka järkevyyteen on aika ilmeinen. 

Itku pitkästä ahdistuksesta. (Jesse Plemons)

Plemons on muutenkin julkisena salaisuutena yksi sukupolvensa lahjakkaimpia ja muuntautumiskykyisimpiä näyttelijöitä, edesmenneen Philip Seymour Hoffmanin (1967-2014) malliin. Hänen läsnäolonsa ei ole vielä huonontanut ainoatakaan elokuvaa ja hän oli mm. Scorsesen muuten vähän kehnon Killers of the Flower Mooninkin (2023) paras juttu sankarillisena sheriffinä.

Uusi tulokas Aidan Delbis Teddyn surkeana ja hitaana serkkupoikana Donina on tehty asiaankuuluvan säälittävästi ja empaattisesti. Teddy kietoo tämän avuttoman kaverin salaliittoteorioihinsa, joiden kudos saattaa osoittautua kovin musertavaksi.

Jerskin Fendrixin säveltämä musiikki on myös nappivalinta: sen kreiseihin starwarsimaisiin avaruusoopperasfääreihin välillä karkaileva, välillä humoristinen ja välillä karmivampaa sävelkulkua hakeva tyyli on täysin omiaan Bugonian äkkiväärien tapahtumien mukailuun. 

Neulakäsi Ted. (Tunnistamaton Alicia Silverstone, Jesse Plemons).

Bugonia on Nitraatin Lanthimosleffoista toinen suosikki jo Nitraatin aiemmin kehuman The Favouriten (2018) ohella. Molempia yhdistää se, että Lanthimos ei ole niiden käsikirjoitusten takana. Kun hän itse on kirjoituskoneen takana, tulos on Nitraatista yleensä turhan kikkailevaa ja keimailevaa indietä. 

Bugonia on muuten muinainen kreikkalainen termi uskomukselle, joka tarkoittaa uhrieläimen (nauta) veretöntä tappamista, minkä seurauksena se voi kehittää ruumiistaan spontaanisti mehiläisiä. Mitä minä just luin? Ja kirjoitin! Ehkäpä elokuva toimii avaimena...

Bugonian nostaa parhaaseen A-ryhmään myös sen rohkeus toimia vakaumuksensa mukaisesti, loogisen epäloogiseen loppuunsa asti, jossa paha saa palkkansa - viattomien ohessa. Vuosikymmenen ehdotonta parhaimmistoa.

Arvosana: 9/10

IMDB
Traileri

PS: Ai niin, tämä oli jo kahdessadas(!) Nitraatin blogikirjoitus, aika hurja juttu. Pangalaktinen kurlauspommi tämän kunniaksi! Tänä vuonna tulee blogia vuosikymmenkin täyteen. Ei olisi osannut aloittaessa kuvitella, että kiinnostus tekemiseen säilyy - vaikka välillä häilyy. Kiitos seurastanne, jatkakaamme.