Kajaanin kaupunginteatterin alennustila, 2016-?

Thilia Thalia Thallallaa!

PAHAT

Kajaanin kaupunginteatterin taso laski kuluvalla johtajakaudella (joka loppuu tänä vuonna) kuin lehmän häntä. Seitsemän vuotta yhdentekeviä ihmissuhdevatvontoja, loputtomia musiikki-iltamia ja taiteellisesti haaksirikkoista elokuviin pohjautuvaa näytelmää. Onnistuneet klassikot loistivat poissaolollaan ja ne vähät klasarit mitä esitettiin oli väännetty niin katsomiskelvottomiksi versioiksi, että pahaa teki.

Kaupunginteatterin omat näyttelijät tuntuivat jäävän pelkkiin sivurooleihin, kun samaan aikaan lavalle kapusi loputon virta vierailevia - ja unohdettavia - pääosia ja sivuosia. Varsinainen kirous olivat teatterin lava-aikaa ahmineet musiikki-iltamat, joissa ei-näyttelijät saivat ei-niin-arveluttavan jatkuvasti musisoida elannokseen.

Valitsen sinut, Pikachu!

Pikkulinnut tosin kertovat, että isommat musikaalisatsaukset olivat onnistuneempaa osastoa, tosin niiden aihepiirit eivät tupanneet kiinnostamaan Nitraattia lipun hinnan vertaa. Viimeisin niistä eli Zorro oli 'mieluummin katsoo kuin turpiinsa ottaa' -osastoa, jossa Zorro oli oman tarinansa sivuhahmo ja laulut liian samanalaisia keskenään, mutta ainakin lavasteet olivat upeat ja (liian harvat) miekkataistelut näyttäviä.

Nitraatti kyseenalaistaa myös nykyisen 5+2 vuoden johtamismallin. Onko todella tarpeellista solmia lähes vuosikymmenen pituisia soppareita teatterin johtajille? Mikä vika olisi 2+2 -mallissa, jossa kunta ja johtaja tarkastelevat tyytyväisyyttään kahden vuoden välein?

On varsin erikoista pitää lähemmäs kymmenen vuotta puikoissa ihmistä, joka voi aiheuttaa surkean ohjelmiston lisäksi vaikkapa jatkuvia mainehaittoja teatterille ja kaupungille huutamalla medioissa milloin mistäkin keksimästään epäkohdasta, sen sijaan että vääntäisi asiasta kulissien takana.

Kuka teki mitä häh?!

RUMAT

Tästä Nitraatti pääsee myös sujuvasti viime syystalvena alkaneeseen sirkukseen, eli teatterin uuden johtajan valintaan. Ilmeisesti teatterilaisten omasta ylimielisestä virheestä johtunut hakuprosessin pitkittyminen on huipentumassa ajojahtiin, joka vaikuttaa osin vasta valitun uuden johtajan masinoimalta.

Siinä kaupunginvaltuuston kirjaimellinen vihervasemmisto (vas, vihr, sdp) on ajanut läpi omaa versiotaan totuuskomissiosta (tirsk!), jonka tehtävä on epäilemättä hakea syyllisiä haun epäonnistumiseen kaikkialta muualta paitsi sieltä, mistä syyllisiä on varmasti löydettävissä, eli kaupunginteatterista. Nitraatista nämä merkit eivät povaa hyvää uudelle seitsenvuotiskaudelle.

Myös teatterin säästöistä on puhuttu. Jos edeltävät seitsemän vuotta olisivat myös tulevat seitsemän, Nitraatti suosittelisi ainakin kaiken teatteritoiminnan siirtämistä päänäyttämölle ja Sissilinnan sulkemista, sekä mahdollisesti alueateatteritoiminnasta luopumista: mielenköyhä nykyohjelmisto mahtuisi toistot pois leikaten hyvin yhdelle lavallekin.

Mannaa taivaasta!

HYVÄT

Aivan kaikki ei ollut edellisellä seitsenvuotiskaudella kärsimystä. Ironisesti - kuin teatterin omaa kädettömyyttä alleviivaten - olivat vierailevat esitykset (osa Runoviikoilla) pääsääntöisesti hyviä, toisinaan erinomaisia. Linkit vievät Nitraatin arvosteluihin kyseisistä näytelmistä (vuosi on näytelmän näkemisvuosi).

Fragile (2016)

Keuhkot (2016)

Hullu (2017)

Algernon (2017)

Putoamisen Taito (2018)

Jääkuvia (2019)

Myös yksi väistyvän johtajan varhaisia ohjaustöitä teatterillemme miellytti vasta bloginsa aloittanutta Nitraattia kovasti. Tämä onnistuminen jäikin sitten oikeastaan hänen kautensa ainoaksi.

Veden Muistista (2016)

Sivilisaatio romuna on laadun tae.

Mutta edelleen: Kajaanin Harrastajateatteri teki saman seitsenvuotiskauden aikana hyviä näytelmiä vain murto-osalla ammattilaisten valuutasta, mukaan lukien yhden Nitraatin kaikkien aikojen lempparinäytelmäesityksistä, eli Beowulf & Grendelin.

Menkkamusikaali (2018)

Beowulf & Grendel (2018)

Harmaiden Alueella (2019)

Kuten arvosteluista näkyy, ei kaksikymmenluvulta ole paljon lapsille kertomista. Voinemme syyttää siitä kaiken muun lisäksi myös koronaa. Joka tapauksessa, loppuarvosana kaupunginteatterille vuodesta 2016 eteenpäin tähän päivään kuuluu:

Näytelmät: 4/10
Vierailut: 8/10

Yhteensä: 6/10

Kuvat wanha goottiystävämme Gustav Dore (1832-1883), järj: Lucifer King of Hell, The Last Judgment, Satan in Council, The Creation of Fish and Birds, Babylon Fallen.