lauantai 5. marraskuuta 2016

Veden Muistista, Suomi / Kajaanin Kaupunginteatteri / Sissilinna 2016, Ohjaus: Helka-Maria Kinnunen

Kaikki paitsi tee on turhaa. (Talvikki Eerola, Mika Silvennoinen)

Veden muistista sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen alueella, joka vielä vuonna 2016 tunnetaan Pohjois-Suomena. Puhtaasta vedestä on huutava pula, armeija valvoo tiukasti veden käyttöä. Muutenkin elämä on niukkaa. Esityksen keskeinen tapahtumapaikka on teehuone, jossa harjoitetaan ikiaikaisen teeseremonian muunnosta. Teemestari on veden vartija ja suojelija, kuten teemestari tyttärelleen opettaa. Päähenkilön, teemestarin tytär Norian, on tehtävä valinta: jatkaako suvussa kulkevaa tehtävää salaisen veden vartijana vai lähteäkö suuriin kaupunkeihin etsimään toisenlaista tulevaisuutta tutkijaäitinsä kanssa.(synopsis: Kaupunginteatteri)

Syyskauden henkilökohtainen teatteriavaukseni oli miellyttävän pehmeä kokemus. Ehkä hiukan liian täyteen kirjoitettu teos hengitti kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi Eerolan vahvan ja energisen pääosaesityksen kautta, jonka tekemiseen tuttu Sissilinnan parivaljakko (Mika Silvennoinen ja Arttu Hovilainen) loivat taas kerran hyvät pohjat. Eerola on miellyttävä uusi tuttavuus kajaanilaisille. Halu nähdä hänet muissakin rooleissa on nyt sytytetty, vaikka valehtelisin jos väittäisin että Anna Kuusamon valinta olla jatkamatta soppariaan vuodella ei kirvelisi vieläkin.

Lavastukselle annan ison ihanan tähden. Monumentaalinen tapahtumien takana kummitteleva roskavuori, arvoituksellinen lähde, tulevaisuuden ipadit, pehmeän kauniit liekkien heijastukset, pekka heikkisen tavarakärry(!?) ja se synkkä sininen ympyrä loivat tarinalle sopivaa tunnelmaa.

Näytelmän aivan lopusta annan suurimmat pyyhkeet. Eerolan oikeasti koskettava monologi tuhon hetkellä seuraavalle sukupolvelle oli hieno hetki joka nähtiin tarpeelliseksi pilata päälleliimatulla onnellisella lopulla. En tiedä onko vika alkuperäisromaanissa vai kässärissä, pitää toki lukea kirjakin nyt. 'Teatterin pitää aina tarjota toivoa' -aksiooma vietiin joka tapauksessa tällä kertaa aivan liian pitkälle.

Muuten, Silvennoisen ja Hovilaisen jälleen kerran Sissilinnaa täyttävää varmaa ja karismaattista jälkeä katsellessani mieleeni nousi varsin vaivattomasti yksi selvä kysymys: Miksi herrat eivät ole vieläkään saaneet vetää teosta 'Huomenna hän tulee' (Waiting for Godot)? Hemmetin Korkea Aika. 

Arvosana: 8/10

Teatterin tiedotuskeskuksen sivuilla
Traileri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti