 |
| Kaikki paitsi tee on turhaa. (Talvikki Eerola, Mika Silvennoinen) |
Veden muistista sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen alueella, joka
vielä vuonna 2016 tunnetaan Pohjois-Suomena. Puhtaasta vedestä on
huutava pula, armeija valvoo tiukasti veden käyttöä. Muutenkin elämä on
niukkaa. Esityksen keskeinen tapahtumapaikka on teehuone, jossa
harjoitetaan ikiaikaisen teeseremonian muunnosta. Teemestari on veden
vartija ja suojelija, kuten teemestari tyttärelleen opettaa.
Päähenkilön, teemestarin tytär Norian, on tehtävä valinta: jatkaako
suvussa kulkevaa tehtävää salaisen veden vartijana vai lähteäkö suuriin
kaupunkeihin etsimään toisenlaista tulevaisuutta tutkijaäitinsä kanssa.(synopsis: Kaupunginteatteri)
Syyskauden
henkilökohtainen teatteriavaukseni oli miellyttävän pehmeä kokemus.
Ehkä hiukan liian täyteen kirjoitettu teos hengitti kuitenkin enemmän
kuin tarpeeksi Eerolan vahvan ja energisen pääosaesityksen kautta, jonka
tekemiseen tuttu Sissilinnan parivaljakko (Mika Silvennoinen ja Arttu
Hovilainen) loivat taas kerran hyvät pohjat. Eerola on miellyttävä uusi
tuttavuus kajaanilaisille. Halu nähdä hänet muissakin rooleissa on nyt
sytytetty, vaikka valehtelisin jos väittäisin että Anna Kuusamon valinta
olla jatkamatta soppariaan vuodella ei kirvelisi vieläkin.
Lavastukselle
annan ison ihanan tähden. Monumentaalinen tapahtumien takana
kummitteleva roskavuori, arvoituksellinen lähde, tulevaisuuden ipadit,
pehmeän kauniit liekkien heijastukset, pekka heikkisen tavarakärry(!?)
ja se synkkä sininen ympyrä loivat tarinalle sopivaa tunnelmaa.
Näytelmän aivan lopusta annan suurimmat pyyhkeet. Eerolan oikeasti koskettava monologi
tuhon hetkellä seuraavalle sukupolvelle oli hieno hetki joka nähtiin
tarpeelliseksi pilata päälleliimatulla onnellisella lopulla. En tiedä
onko vika alkuperäisromaanissa vai kässärissä, pitää toki lukea kirjakin
nyt. 'Teatterin pitää aina tarjota toivoa' -aksiooma vietiin joka tapauksessa tällä kertaa aivan liian pitkälle.
Muuten,
Silvennoisen ja Hovilaisen jälleen kerran Sissilinnaa täyttävää varmaa
ja karismaattista jälkeä katsellessani mieleeni nousi varsin
vaivattomasti yksi selvä kysymys: Miksi herrat eivät ole vieläkään
saaneet vetää teosta 'Huomenna hän tulee' (Waiting for Godot)? Hemmetin
Korkea Aika.
Arvosana: 8/10
Teatterin tiedotuskeskuksen sivuilla
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti