sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Menkkamusikaali (Kajaanin Harrastajateatteri, 2017) ohjaus: Kirsi Järvilehto

Siteellä, tamponilla ja kuukupilla on asiaa (Anni Hernetkoski, Aleksi Voutilainen, Reetta Kokkonen). Nitraatilla myös.

Naisista, tasa-arvosta ja kuukautisista

“Keep bleeding, keep keep bleeding love” -Leona Lewis

“Räppi on vain kuukautiskateutta” -Ruger Hauer

Menkkamusikaali on Kajaanin Harrastajateatterin produktio, joka saa ensi-iltansa 11. helmikuuta 2017. Se on esitys naisista, tasa-arvosta sekä kuukautisista. Viihteellinen anatomian oppitunti ottaa tragikoomisesti kantaa naiseuteen kuukautiskierron syklissä.

Vessapaperia ei piiloteta saniteettitiloissa mutta tamponit olisi hyvä laittaa suojaan vähintään peilikaappiin. Sairaslomapäiviä on helpompi ottaa vatsataudin kuin kuukautiskramppien takia. Ensitreffit eivät loppuneet toivotulla tavalla punakaarrin saapumisen ajankohdan vuoksi. Tamponit ja terveyssiteet luetaan yleellisyyksiksi, ja pinkeistä höylistä saa maksaa lähes tuplahinnan.

Mitä on naiseus, ja miksi se on niin vaikeaa? Miten kuukautisista kuuluu puhua? Ja ennen kaikkea, mitä vittua? (synopsis: https://menkkamusikaali.wordpress.com)


Nitraatti korkkaa harrastajapuolenkin blogiin, helvetin korkea aika ja samalla pääsee vähän (okei, paljon) myös sanomaan muustakin paikalliseen teatteriin liittyvästä joka on mielen päälle viime aikoina jäänyt.

Generaattorilla pyörivä Kajaanin Harrastajateatterin uutukainen 'Menkkamusikaali' on näytäntökauden valopilkku kaupungissa. Rohkeaa, mielenkiintoista, omaperäistä ja hauskaa - asioita joita ei ole ammattilaisten toimesta päästy täällä päin juurikaan parin viimeisimmän kauden aikana kokemaan.

Kyseessä siis tarina kuukautiskierrosta joka napakkana vähän alle tunnin mittaisena esityksenä heittää osaavan symppiscastin kautta silmiin ja korviin toimivan yhdistelmän dataa, fiktiota ja musiikkia. Teoksen lavastus on mainion spartalainen: veren vähän tahraamia lakanoita ja iso (epä)onnen(kuukautis)pyörä. Tarina maustetaan hyvillä, eläytyvillä laulunumeroilla (esittäjänä pääasiassa Mona Pärssinen).

Tämmöistä muikeasti mielen täyttävää teatteria katsellessa Nitraatti hyrrää pehmeästi ja suosittelee kovasti, ihan riippumatta siitä mitä potentiaalisen katsojan navan alapuolelta löytyy. Näytäntöjä on vielä reilusti jäljellä mutta paikkoja rajatusti, joten proggiksen sivuilta vaan omia lippuja varaamaan!

Yleisölle jaettuja kotiinviemisiä.

Toisin ovatkin sitten asiat ammattilaispuolella. *Pliis* älkää yrittäkö kertoa Nitraatille millaista on olla Kaeeeeennuuuulllaaaeeeeeneeeennnn, mandoliinin kanssa tai ilman - Nitraatti kyllä tietää eikä halua siitä erikseen maksaa. Älkääkä vetäkö Nitraattia alta lipan kylähulluilla, lotolla ja ruotsinlaivoilla, kaikkien kolmen kiinnostustason ollessa Nitraatille muutenkin pyöreä nolla, tai kaukaa yli lipan kuuluisan elokuvan nimellä ratsastavalla linnunpönttöseivästys-kysymysmerkillä jonka paikka ei ollut ainakaan isolla näyttämöllä.

Ammattilaiset: lyökää kehiin taas edes yksi klassikko per kausi. Ei sen tarvi olla pönötystä jos ei halua: Anna Kareninan ukko voi ihan hyvin viilettää pelkkänä hengarissa roikkuvana takkina ortodoksikuoron vetäessä livenä taustalla ja Rikos & Rangaistus voi olla anarkiaa ja punk. Eikä perinteisemmässäkään klasarissa ole mitään pahaa: Amadeuksen totaalionnistuminen kaikilla osa-alueilla sen aikoinaan todisti.

Nitraatti käy kyllä vielä tälläkin näytäntökaudella paikallisten ammattilaisten tykö, mutta vain katsastamassa toiseen kertaan parin viime kauden ainoan valopilkun. Vierailut ovat tosin olleet korkealuokkaisia, niistä kiitos ja kumarrus. Mutta omissa soi. Tai siis ei. Jos tiedätte mitä Nitraatti tarkoittaa.

Muuten; tänä samaisena viikonloppuna semiamatöörijoukkue, eli konferenssin pieni mutta pippurinen symppis Lincoln teki historiaa voittamalla Valioliigan (tietty) täysammattimaisen Burnleyn FA-Cupissa ja siten etenemällä kahdeksan parhaan joukkoon.

Jotenkin hetkeen sopivaa?

Arvosana: 8/10

Menkkamusikaali Facessa
YLE:n juttu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti