torstai 21. joulukuuta 2017

Star Wars: Episode VIII - The Last Jedi (USA 2017, Rian Johnson)

Fuck the film poster, these were the people N wanted to see. Ja kyllä, Nitraatilla oli ajoittain kyynel herkässä. Onneksi penkkirivi oli vain Nitraatin. (Mark Hamill, Carrie Fisher)
Rey develops her newly discovered abilities with the guidance of Luke Skywalker, who is unsettled by the strength of her powers. Meanwhile, the Resistance prepares to do battle with the First Order. (IMDB)

Suuruus, mitä se on? Last Jedi työntää alkukuvissaan niiden tuttujen suunnattomien Tähtihävittäjien keskeen vielä kymmenen kertaa isomman hävittäjän, vähän kuin edellisen supersuuri Death Star, v3. Ei tehnyt vaikutusta Nitraattiin, joka lopetti penisten koon vertailun jo 30 vuotta sitten Hauholan koulun 7. luokan liikuntatuntien suihkussa. Nitraatin mieleen hiipikin nopeasti ajatus siitä, että nyt kuten edellisessäkin tämän saagan osiossa tämmöisillä trikeillä yritetään kompensoida muuten lainattua tarinaa ja keskinkertaista toteutusta. Pessimisti ei kovasti pettynyt: tuolla teemalla mentiinkin taas kaksi ja puoli tuntia.

Juonesta Nitraatti toteaa vain sen verran, että edellisessä saagan osassahan tehtiin heikon keskinkertaisesti uusiksi vuoden 1977 Tähtien Sota. Nyt tehtiin samalla sapluunalla semi-uusiksi sekä vuoden 1980, että vuoden 1983 leffat.

Paras juttu omassa blogissa on että voi lisäillä mitä kuvia haluaa (Mark Hamill).

Kovin vähän uutta on tälläkään kertaa. Itse kevyehkö mutta hyvin raskaasti käsitelty juoni ei taaskaan oikeuta massiivista kahden ja puolen tunnin kestoaan. Asiat mistä Nitraatti piti edellisessä olivat hyviä myös nyt: Rey on ihana lisä Star Wars -maailmaan. Nitraatti on niin hemmetin mielissään, että uusien skidien Luke on nyt Rey, tuo neuvokas ja vahva nuori nainen, joka ohitti Luken teinikänkkäränkkävaiheen warpin nopeudella, jos sitä ikinä ehti kärsiäkään. BB-8 on yhtä ihastuttava robo kuin edellisessäkin. Finn saa vähemmän aikaa mutta pidin edelleen hänestäkin. Poe saa enemmän aikaa ja pidin edelleen hänestäkin.

Ylivoimaisesti suurin yllätys Nitraatille oli kuitenkin, minkä täyskäännöksen Nitraatti koki suhtautumisessaan Adam Driverin Kylo Reniin. Varmasti osansa tästä ansaitsee hahmon syventäminen. Enää Kylo ei ole pelkkä isäongelmainen känkkäränkkäteini. Suuremman syyn Nitraatti antaa kuitenkin wanhalle kunnon Isä Ajalle. Jokainen, huonokin[*] näyttelijä paranee yhden asian eli vanhenemisen takia. Kun näyttelijän silmiin ilmestyy se nuppineulan kokoinen pilkahdus tietoisuutta omasta kuolevaisuudesta, tulkinta järkeistyy ja tiivistyy, ihan poikkeuksetta.

Rinsessa... ;_; (Carrie Fisher)

Mutta se suurin herkku oli tietysti Luken ja Leian jälleennäkeminen, jolle tulee arvosanaksi 100/10. Ainoa kuninkaallinen jonka poismeno on Nitraattia ikinä luhistanut oli viime joulun alla keskuudestamme poistunut Prinsessa Leia, eli Carrie Fisher. Jos Nitraatti on ikinä tarvinnut muistutusta ja todistusvoimaa elokuvan mahdista valmistaa kuolemattomuutta, niin tänään sen taas sai kokea: siinä hän nyt oli, edelleen elämää suurempana seinän kokoisena kapinakenraalina.

Ja Luke. Vaikka Nitraatti yritti kuinka olla paikoin pitämättä Last Jedistä, se oli lähes mahdoton tehtävä aina kun Nitraatin kaikkien aikojen ykkösidoli saapasteli kehiin. Se kymmenvuotias poika joka aikoinaan tapitti Jedin Paluuta haltioissaan Kino Sisussa nyki koko ajan Nitraatin hihaa ja pisti silmät vuotamaan vettä. Jedin Paluu jätti Luken hyväntahtoiseksi, itsevarmaksi ja voimakkaimmaksi hahmoksi galaksissa - pitkän matkan päässä ekan Star Warsin alun kitisevästä maatilan pennusta. Nitraatti ei ole ihan varma Luken tarinan suuntaviivoista tämän kertaisessa, mutta se pusertava tunne kun näkee Luken taas (potkivan pebaa! isolla screentimella!) oli kyllä jo pelkästään lipun arvoinen. Ja Leia. 200/10.

Arvosana: 6/10

Vuoden paras tähän mennessä: Saatanan Kanit (9/10)
Vuoden huonoin tähän mennessä: I am Heath Ledger (4/10)


IMDB
Traileri

[*] Nitraatti ei sano Adam Driveria kuitenkaan varsinaisesti huonoksi, koska on muistaakseen nähnyt hänet vain tässä ja edellisessä SW:ssä. Nitraatti syyttää pääasiassa tekstiä mitä miehen edessä on ollut, ja lupaa tarkastaa Jim Jarmuschin mielenkiintoiselta kuulostavan Patersonin (2016, jossa Driver on pääosassa) heti kun ehtii. 

PS: Paras uuden ajan Star Wars -elokuva on edelleenkin Sithin Kosto (2005)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti