 |
| Juha Berg testaa, voiko Irwinin ämpäriin hukkua. (Joonas Saartamo) |
Juha Berg on rapajuoppo. Viinanhuuruinen hauskuus saa kuitenkin kovan kilpailijan, kun Juha rakastuu. Kaikki rajat rikkova komedia perustuu Juha Vuorisen romaaniin. (YLE)
Helsingin Kalliossa majailevalla Juha Bergilla ei ole alkoholiongelmaa niin kauan kun tasaisesti vedetty jumalattoman iso viinamäärä ei lopu kesken. Parhaan kaverin Kristianin (Santtu Karvonen) kanssa dokaaminen on machon Bergin elämän primus motor.
Heikkona hetkenään Berg tekee sopimuksen vain eläinpornosta laukeavan Komisario Freemanin (Jari Pehkonen) kanssa, ja hoipertelee paikalliseen AA-kerhoon, jossa kovaluonteinen mutta sisimmältään herkkä ryhmän vetäjä Tiina (Krista Kosonen) aikoo viedä Juhalta viinan lisäksi sydämen!
 |
| Kesäinen Kallio ja Vaasankatu tarttuvat kankaalle komeasti. (Joonas Saartamo, Jari Pehkonen) |
Lauri Maijalan esikoisohjaus on hurjaa ja varsin originaalia paahtoa, josta ei ilahduttavan usein tiedä mihin se on seuraavaksi menossa. Juoppohullu on mainion maagisen realismin läpitunkema elokuva, jossa toden ja harhan välillä liu'utaan vaivattomasti, kun maailmaa tarkkaillaan lähinnä Juhan juoppohulluuden prisman läpi.
Tyyli on suht harvinaista herkkua eritoten suomalaisessa näytelmäelokuvassa ja toikin Nitraatin mieleen toisen, Nitraatin vielä Juoppohullua enemmänkin kehuman pätkän Likainen Pommi. Molempia pitää rahvaiden suomileffojen homogeenisen kentän munille potkimisesta kehua ja elokuvina suositella.
 |
| Elää ja kuolla Kalliossa. (Krista Kosonen, Joonas Saartamo) |
Juoppohullussa Helsingin Kallio ei myöskään juuri päivänvalossa kylve - eihän Juha Bergikään sitä silloin näe. Elokuvassa on melkein aina tulossa yö tai aamu, ellei olla taivaltamassa kesäisen yön vaatimattomassa pimeydessä. Juoppohullun itse tarinahan on tietysti maailman kuluneimpia - poika tapaa tytön etc. - jolla ei pitkälle potkittaisi ilman elokuvan originaalia lähestymistapaa.
Juoppohullulla on myös mahdottoman hyvin mietitty visuaalinen ilme (Rike Jokelan kuvaus, Harri Ylösen leikkaus, Markku Pätilän lavastus) ja hyvä teksti, joka perustuu Juha Vuorisen kulttiromaaniin. Juoppohullun ohjaaja-käsikirjoittaja Lauri Maijala oli sen ennen elokuvasovitusta jo puristanut yhden muotin läpi ohjatessaan Juoppohullun näytelmäksi vuonna 2010 Turun Linnateatterin kesään.
 |
| Kylpykaverit. (Johannes Holopainen, Joonas Saartamo, Santtu Karvonen) |
Elokuvana Juoppohullu on varsin varman oloinen teos, ja pienenä yllätyksenä Nitraatti sai lukea että se oli Maijalan ensimmäinen elokuvatyö. Entistä hatunnoston arvoisemmaksi asian tekee se, että Maijalalla ei ole elokuvakoulutusta. Vaakakuppia tosin tasoittanee hyvin, että Lauri Maijala oli jo kokenut teatteriohjaaja. Mainitaan elokuvasta myös Kerkko Koskisen levoton score, joka sopii Juoppohulluun hyvin.
Näyttelypuolella Joonas Saartamo raivokkaana Juha Berginä löytää ja kanavoi oman sisäisen Turkkansa oivallisesti varsin energisessä pääosavedossa. Monipuolinen Saartamo on Nitraatin mieleisintä A-ryhmää Suomen näyttelijäkartalla. Hän jäikin Nitraatin mieleen jo aikoinaan 2000-luvun alun Menolippu Mombasaan -tekeleen parhaana asiana. Eija Ahvon poika, muuten.
 |
| Punaisen alennustarran Romeo & Julia. (Krista Kosonen, Joonas Saartamo) |
Naispääosassa nähtävä Krista Kosonen ei ole suoraan sanottuna koskaan ollut Nitraatin lemppareita, mutta niinpä vain on hänellekin tässä löytynyt ihan nappirooli. Lähes tuntemattomaksi maskeerattu AA-kerhon rautainen vetäjä Tiina on *kepoisesti* Nitraatin suosikki-Kosonen. Tiinan tyhjästä ilmaantuva, räjähtävä raivokohtaus Juha Bergin motivoimiseksi juoksulenkille on Nitraatin pitkiin aikoihin hauskimpia näkemiä asioita!
Juhalla on myös paras kaveri alkohuuruisessa elämässään. Santtu Karvosen hyvin vetämä Kristian, pullean lempeä iso beta-uros alkkis. Kaksikon mukaan liittäytyy itsensä hyljätyksi kokevan Kristianin uusi leikkikaveri, Johannes Holopaisen riemukkaasti tekemä kansallissosialistinen sadomasokistihomo(!) Mikael.
 |
| Musta huumori, paras huumori. |
Ihan loppuunsa asti Juoppohullu ei friikkilippuaan jaksa aivan alkunsa tasolla heiluttaa, vaan sitä ennen edessä on vääjäämätön laskuhumala. Varsinkin Tiinan poistuminen kuvioista hyvissä (vai pitäisikö sen olla pahoissa?) ajoin ennen lopun Amok-juoksua on elokuvalle menetys. Kyllä. Tässä Nitratti nyt harmittelee, ettei näe enemmän Krista Kososta. Tämmöistä tämä joskus on!
Keskimäärin Juoppohullun Päiväkirja kuitenkin todistaa, että pullosta, pillusta ja juhannusyöstä on originaalilla lähestymistavalla otettavissa irti vielä paljon mielenkiintoista tavaraa.
Arvosana: 8/10
IMDB
Elonet
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti