 |
| Vuosi nolla. |
Wealthy Sunny von Bülow lies brain-dead, husband Claus guilty of attempted murder; but he says he's innocent and hires Alan Dershowitz for his appeal. (IMDB)
I never woke from this coma, and I never will. (Sunny von Bülow, Reversal of Fortune)
Upporikas ja pillerirakas perijätär Sunny von Bülow vaipuu koomaan epäselvissä olosuhteissa. Syyttävä sormi osoittaa nopeasti hänen aviomiehensä Clausin suuntaan. Kun mies todetaan oikeudessa syylliseksi vaimonsa murhayritykseen, palkkaa Claus valituksensa käsittelyä varten asianajaja Alan Dershowitzin, jolla tuntuu olevan mahdoton tehtävä vakuuttaa ketään kylmäksi onnenonkijaksi mielletyn ja vahvoilta vaikuttavilla todisteilla tuomitun Clausin syyttömyydestä.
Onnen Kulissit on tositapahtumiin perustuva elokuva, joka on Nitraatin mielestä parantunut tasaisesti jokaisella katselukerralla julkaisunsa jälkeen, eikä uusin kosketus tähän hienoon pätkään tuottanut poikkeusta. Syitä elokuvan tasokkuuteen löytyy niin perinteisistä epäillyistä, kuin vähän harvinaisemmistakin.
Elokuvan narratiivi on rakennettu erinomaisesti. Mainion kylmäävänä efektinä elokuvan kertojaääni on koomassa makaavan Sunnyn. Elokuvissa näkee myös harvoin yhtä hyvin toteutettuja takaumia kuin Kulisseissa. Ne nivoutuvat saumattomasti elokuvan kuvaamaan nykyhetkeen ja tuntuvat kertovan meille Bülowien yhteisestä historiasta niin paljon kuin mahdollista, ilman tapahtumiin saatavaa jumalperspektiiviä.
 |
| Happy days. (Glenn Close, Jeremy Irons) |
Kulisseissa nähdään toki myös perinteinen lakidraaman alku- ja keskiosa: rikos tapahtuu, todisteet kasataan ja puolustus / syyttäjä seulovat ne oikeudenkäyntiä varten. Erikoisempana vetona Kulissit tiputtaa sen perinteisen grande finalen, eli itse oikeudenkäynnin kuvauksen lähes kokonaan pois.
Elokuva ei kärsi siitä pätkääkään, päinvastoin: kaikki oleellinen tästä keissistä kun on jo sinne asti päästäessä kerrottu. Osa-ansio tästä kuuluu Nitraatin mielestä iranilais-sveitsiläiselle pitkän linjan ohjaaja Barbet Schroederille, joka ei-amerikkalaisena oli ehkä vähemmän kiinnostunut tuosta perinteisestä amerikkalaisesta oikeusleffojen finaalista?
Näyttelijäkaarti on erinomainen. Jeremy Ironsin Claus von Bülow on tekniikan taidonnäyte. Irons piirtää jäykän ja mustaan huumoriin turvautuvan Clausin, josta katsoja aistii kuitenkin kuin häivähdyksenä, että tämän stiff upper lip kätkee taakseen miehen, joka pelkää kuollakseen mahdollisuutta, että hän tulee viettämään loppuelämänsä vankilassa, vaimonsa murhan yrityksestä. Pitkän linjan tasaisen tasokas Irons on ollut muuten hyvin ekonominen Oscarien osalta. Hän voitti parhaan miespääosan palkinnon tästä roolistaan, eikä häntä ole nimetty Oscar-ehdokkaaksi ennen tätä tai tämän jälkeen.
Glenn Close tekee Sunnyn juuri oikein, jotta katsojalle jää se pysyvä epäilys tapahtumien kulusta. Myös hänen viileä, erinomainen kertojaminänsä tukee samaa tarkoitusta. Itse asiassa Kulississa on yksi tuon elokuvien tehokeinon parhaita ja esimerkillisimpiä käyttöjä.
 |
| Piikikästä puolustuslinjaa. (v-o: Felicity Huffman, Annabella Sciorra, Ron Silver, JD Cullum) |
Ron Silverin (1946 - 2009) esittämä nerokas ja takakireä asianajaja Alan Dershowitz on miehen uran paras roolisuoritus. Dershowitzin johtama ja kokoama puolustustiimi heiluu Silverin tahtipuikossa innostavasti ja katsojan mielenkiinnon ylläpitäen.
Mainitaan myös Annabella Sciorra Dershowitzin lakitiimin förstinä, jonka muusta hyvin roolitetusta jäsenistöstä voi bongata vaikkapa nuorehkon Felicity Huffmanin. Fisher Stevensiäkin oli mukava taas jossain nähdä ja sama koskee myös toista kärppänaamaa, eli Christine Baranskia.
Nicholas Kazanin purevan älykäs käsikirjoitus perustuu asianajaja Alan Dershowitzin kirjaan. Mainitaan tekstin tehoista erikseen vaikkapa Ron Silverin upeasti himaan tuoma alkupuolen kohtaus, jossa hänen Dershowitzinsa - vaikka mahdollisesti uskookin Clausin syyllisyyteen - perustelee vedenpitävästi, miksi hänen on asetuttava miestä puolustamaan: Sunnyn lapset kun ovat palkanneet heti tapahtuneen jälkeen yksitysetsivän, joka on kaivanut juttuun todistusaineistoa ja näin ohittanut poliisin roolia rikostutkimuksessa.
 |
| Unhappy days. |
Dershowitz toteaa että rikkaat eivät voi palkata omia poliisejaan ja valita, mitä todistusaineistoja heitä vastaan tai heidän puolestaan käytetään, ja mitä mahdollista todistusaineistoa samalla hävitetään. Se ei ole reilua ja seuraava syytetty voisikin olla joku paljon huonommassa asemassa oleva, sekä itseään heikommin puolustamaan kykenevä henkilö kuin Claus von Bülow.
Loppupelissä Dershowitzin ei tietysti tarvitsekaan yrittää osoittaa, että Claus on syytön vaimonsa murhayritykseen. Riittää että hänen tiiminsä yrittää näyttää toteen, että edellisen oikeudenkäynnin todistusaineisto ei ole luotettavaa. Jos esimerkiksi insuliini ei kuulosta kovin jännitystä herättävälle aineelle ennen Kulisseja, saattaa mieli katsellessa muuttua.
Yksi syy Nitraatin uusimpaan Kulisseille antamaan arvonnousuun on epäilemättä myös se, että Nitraattia kovasti miellyttävä (ja paljon veivaama) tämän vuosikymmenen pätkä Gone Girl (2014) liikkuu pitkälti samoilla vesillä Onnen Kulissien kanssa. Kumpikaan näistä rikoksen ympäröimistä ja läpäisemistä teoksista ei ole dokudraama tai luento tapahtumien kulusta, vaan ennen kaikkea älykäs elokuva mielenkiintoisista persoonallisuuksista.
 |
| Maailmanloppua odotellessa. |
Mitä Bülowien kartanossa sitten oikeasti tapahtui joulukuussa 1980? Onnen Kulissit esittää meille kaksi spekulaatiota, mutta myös raamittaa ne meille selvästi sellaisina. Sunny von Bülow (1932 - 2008) eli aivokuolleena vielä kolme vuosikymmentä koomaan vaipumisensa jälkeen (ja kaksi vuosikymmentä elokuvan valmistumisen jälkeen), eikä enää ikinä herännyt.
Claus von Bülow (1926-2019) kuoli pari kuukautta sitten, ja vakuutti suoraa syyttömyyttään Sunnyn koomaan johtaneisiin tapahtumiin omaan loppuunsa asti. Itse asiassa Claus von Bülowin kuolinuutinen olikin Nitraatille sytyke Onnen Kulissien uudelleentarkastukseen - aivan kuin Sunnyn kuolema kymmenisen vuotta sitten oli sitä edelliseen.
Olisi sula valhe väittää, etteikö tämän kerrassaan tasokkaan elokuvan suola olisi se, että kukaan ei luultavasti saa koskaan tietää totuutta tapahtuneesta. Vaikka koirarakkaan Sunny von Bülowin hautakiveen onkin kaiverrettu nukkuva koira, let sleeping dogs lie tuskin tulee ikinä Bülowien osalta aivan täysin toteutumaan.
This is all you can know, all you can be told. When you get where I am, you will know the rest. (Sunny von Bülow, Reversal of Fortune)
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti