keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Walker (USA / MEX 1987, Alex Cox)

'Unless a man believes that there is something great for him to do... he can do nothing great.'

An unconventional retelling of the life of William Walker, a 19th century American mercenary leader who became the president of Nicaragua. (IMDB)

William Walker on heppu joka kokee kutsumuskohtalokseen Etelä-Amerikan alistamisen maa kerrallaan Yhdysvaltojen vasalliksi. Nicaragua näyttää 1800-luvun puolivälissä otolliselle kohteelle.

Walker on varsin hämmentävää kamaa. Vaikka elokuva on nimellisesti historiallinen sotadraama, se etenee vähät välittämättä autenttisuudesta ja hekumoi anakronismeillaan. 1800-luvun hahmot lueskelevat Timea ja Newsweekiä, eikä helikopterikaan ole täysin tavaton näky tämän elokuvan Nicaraguan taivailla. Kaikella tällä ohjaaja Cox ja käsikirjoittaja Rudy Wurlizer varmaankin halusivat tehdä erikoisen selväksi sen, että historia pyrki 1980-luvulla toistamaan itseään.

Koho ja hortit. (Sy Richardson, Ed Harris, Rene Auberjonois)

Ed Harris on pääosassaan varsin muistettava. Tämän esittämä William Walker on hullu käärme, joka julistaa vakavalla naamalla ja vakaalla äänellään manifest destinyaan samalla, kun pettää jokaisen periaatteensa.

Muissa osissa juuri Oscarin Sanattomasta Rakkaudesta voittanut Marlee Matlin käy lähinnä pyörähtämässä Walkerin morsmaikkuna Ellen Martinina, Peter Boyle ärisee teollisuusmagnaatti Vanderbiltina ja mm. Rene Auberjonois (rip Star Trek: Deep Space Ninen Odo!), Sy Richardson, Richard Masur, Keith Szarabajka, Xander Berkeley, Gerritt Graham ja William O'Leary esiintyvät Walkerin sotilaina ja muina läheisinä. Koko kööri on virittäytynyt hyvin elokuvan vaatimalle oudolle aaltopituudelle.

'I have a weakness for small men. Small puritans obsessed by power.'

Clash-mies Joe Strummerin musiikki sekä Coxin ja kuvaaja David Bridgesin tavan takaa hidastuksilla tyylittelevät jaksot tekevät Walkerista varsin hypnoottista kamaa. Hervoton puolikomediallinen teksti ja näyttelijöiden tietynlainen hysteerisyys taas vetelevät pätkää aivan vastakkaiseen suuntaan.

Yhteissummaltaan lopputulos on kuitenkin aika vastustamaton ja taatusti historiallisten leffojen omaperäisimpiä. Leffa kuvattiin Nicaraguassa paikallisen hallituksen avustuksella Contra-terrorin aikaan, joten tuon tiedon jälkeen elokuvan sympatioiden suuntaa ei olle vaikea hahmottaa.

Onward christian soldiers.

Walker ei ole jokamiehen kamaa. Elokuva haukuttiin kritiikeissä ilmestyessään lyttyyn, sen levittäjä Universal luuli saavansa uuden Blazing Saddlesin, mutta saikin viimeisen päälle art-house pläjäyksen, eikä oikein tiennyt mitä tehdä elokuvan kanssa.

Katsojat jakoivat epätietoisuuden ja Walker hävisikin maailman elokuvakartalta ilman sen suurempaa ääntä pian julkaisunsa jälkeen. Nitraatti ehti onneksi saamaan elokuvalta ensipureman kasarin VHS-aikoina, koska kestikin parikymmentä vuotta ennen kuin DVD edes näki päivänvalon.

'One must act with severity, or perish.'

Sittemmin Walkerin arvostus on pienissä piireissä pikkuhiljaa noussut ja onpa se päässyt arvostettuun Criterion-julkaisujenkin talliin. Walker on myös kovaonnisen jääräpääohjaajansa Alex Coxin (mm. Repo Man, Sid & Nancy) lemppari kaikista omista leffoistaan ja Nitraatti on samaa mieltä.

Walkerin erikoinen tyyli ja eteneminen ruokkinevat vähän tavallisuudesta poikkeavaa haluavien elokuvanälkää oikein mainiosti. Nitraatille tämä outolintu kulttikummajainen on kelvannut ilmestymisestään asti, eikä tämä pitkästä aikaa suoritettu uusintakatsastus muuttanut mielipidettä, ennemminkin vain sitä vahvisti.

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri
Joe Strummer: Brooding Six (soundtrack, Spotify)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti