 | |
| Nomen est omen; harvoin elokuvaa on paiskattu yhtä kauniilla nimellä. |
Nitraatin koneeseen sattui taas jotain poikkeuksellisen hyvää. Hiekan ja sumun talo kertoo Kathysta (Jennifer Connelly), oman elämänsä hopeamitalistista jonka vaatimaton omakotitalo lähellä rantaa menee virheellisesti pakkolunastukseen, lähinnä naisen oman viitseliäisyyden puutteen takia. Huutokaupasta talon hankkii itselleen herra Behrani (Ben Kingsley), Iranissa šaahin aikaisessa armeijassa everstinä toiminut mies joka näkee halvalla hankittavan talon eteenpäin myynnin avaimena oman maanpaossa elävän perheensä taloudellisen tilanteen parantamiseen. Kathy haluaa tietysti talonsa takaisin, eikä Behrani halua sitä antaa. Nämä kaksi vahvatahtoista ihmistä ajautuvat traagiselle törmäyskurssille jota poijuttamaan ilmestyy Kathyyn ihastuva konstaapeli Lester (Ron Eldard).
 |
| Kitkaa potenssiin kaksi. (Jennifer Connelly, Ben Kingsley) |
Andre Dubus III:n kirjaan perustuvan elokuvan juonen kulku on hahmot huomioiden varsin looginen. Mitään ylimääräistä äkkiväärää Hollywoodia tai yksinkertaisia hyviksiä ja pahiksia ei sekaan mahdu. Sekä Kathyn että Behranin tekojen motiivit ovat ymmärrettäviä. Se, voiko sitten ihan täysin uskoa miten traagisiin suuntiin tarina kehittyy on eri asia. Nitraatilla ei ollut sen osalta vaikeuksia, kun tummemmat sävyt ovat aina enemmän sydäntä lähellä (eikä pessimisti pety). James Hornerin säästeliäs mollivoittoinen musiikki tekee myös hyvää, kuten mestari Roger Deakinsin kaunis kuvauskin: pimeys ja sumu kietovat ihmisiä sisäänsä niin kuvan kuin tarinankin tasolla.
 |
| Pidetään ikävää. (Jennifer Connelly) |
Talo on myös kahden erinomaisen roolisuorituksen juhla. Jennifer Connelly ei ole koskaan muulloin ollut Nitraatin mielestä aivan yhtä hyvä kuin hän tässä on. Connellyn haavoittunut lintu Kathy on uskottava, sympaattinen ja säälittävä. Tyrmäävä kauneus Connellyn arsenaalista on toki löytynyt aina, eikä Talo tee tietenkään sen osalta poikkeusta. Kingsley puolestaan vetää omasta hyvin riittoisasta pakastaan yhden parhaistaan jämynä perheenpäänä jonka ylpeyttä eivät laihemmat ja huonommatkaan ajat ole pystyneet nujertamaan.
House of Sand and Fog tarjoaa hyvällä tavalla masentavan, inhimillisen ja älykkään parituntisen jolle ei tule sanoa ei. Dubusin romaani johon elokuva perustuu pitää Nitraatin lisätä lukulistalle - se kun tarjoaa ilmeisesti vieläkin(!) enemmän tylytystä. Lisäksi Nitraatin oma erikoismaininta elokuvan kauniille nimelle: House of Sand and Fog kuuluu tästä eteenpäin tuon leffakategorian suosikkeihin[*]. Ehkä elokuvan (ja kirjan) nimi kuvaa ilmeisen - elementit jotka ovat lähellä siellä missä talo sijaitsee - lisäksi myös sitä, mitä kiistanalainen talo kahdelle päähenkilölleen oikeastaan lopulta merkitsee: jotain mahdotonta haurasta ideaalia, tuulen tai sateen (ts. vastoinkäymisten) vaivatta kokoon lyömää, kosketusta loputtomasti pakenevaa.
 |
| Ohuiden optioiden aika. (Jennifer Connelly) |
Arvosana: 8/10
IMDB
Traileri
[*] Muita listan leffoja jotka tulevat heti Nitraatin mieleen: 1) This World, Then the Fireworks 2) Far From the Madding Crowd. Ykkösellä on niin hieno nimi että elokuva on väistämättä pettymys - Nitraatti onkin sen katsomista vielä pantannut. Kakkosen uusin versio on vielä näkemättä koska se Hardyn romaanin 60-luvun filmatisointi oli jotenkin kökkö. Uudessa olisi tosin ihana Carey Mulligan, joten pakkohan se on jossain välissä katsoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti