 |
| Berlin, Studley Constable base here. The Eagle has landed. |
A German plot to kidnap Sir Winston Churchill unfolds at the height of World War II. (IMDB)
Kun Toisen Maailmansodan tappio alkaa häämöttää fanaattisimmankin naasun näköpiirissä, saa Saksan ylin johto arveluttavan neronleimauksen. He määräävät alaisensa laatimaan hullun suunnitelman sodan jarruttamiseksi. Nämä ideoivatkin pienen kommandojoukon lähettämisen itä-englantilaiseen rannikolla sijaitsevaan pikkukylään(*) ja siellä vierailevan Winston Churchillin kaappaamisen. Sotaa tempulla ei enää voitettaisi, mutta ehkä ehdottoman antautumisen ehdoista pääsisi tuommoisella pantilla vähän neuvottelemaan?
Homman hoitamisen nakki napsuu ihan sieltä ylimmältä, hermosta tärisevältä meemitaholta, valuen Amiraali Canariksen (Anthony Quale) kautta yrmylle eversti Radlille (Robert Duvall). Tämä hamuaa potentiaalisen itsemurhatehtävän käytännön työhön änkyrän sotasankari Kurt Steinerin (Michael Caine) miehineen. Mukaan mahdutetaan myös semisiviiliapua, velmun IRA-miehen Liam Devlinin (Donald Sutherland) muodossa.
Kotka toimii elokuvana lähes pelkästään parista ansiosta. Ensinnäkin sen roolitus on erinomainen. Michael Caine, Donald Sutherland (jonka hahmo Devlin sai paljon synkemmän kaksosen puoli vuosikymmentä myöhemmin, varsin katsottavassa Neulansilmässä) ja Robert Duvall olivat näihin aikoihin uransa parhaassa tikissä.
 |
| Mission possible! (Michael Caine, Sven-Bertil Taube, Robert Duvall, Donald Sutherland) |
Sivuroolitkin on pippuroitu laadulla: ihqu Jenny Agutter Devlinin mielitiettynä Mollyna, Donald Pleasence käkättävänä Himmlerinä, Michael Byrne Radlin sihteerinä Karlina, Sven-Bertil Taube (heja Sverige!) Steinerin oikeana kätenä kapteeni von Neustadtina, Jean Marsh semiafrikaans-sakufani Joanna Greynä, jne jne. Liittoutuneiden joukoille astikin riittää hyvää, kun Larry "J.R." Hagmanin semikoominen aluekomentaja Pitts ja tätä paljon jermumpi kapteeni Clark (Treat Williams) ovat kankaalla tähtilippua heiluttamassa.
Toisekseen Kotka toimii kässärinsä ansiosta. Tekstin on Jack Higginsin romaanista onnistuneesti sovittanut hyvästä sukupuusta ponnistava Tom Mankiewicz. Hän oli ohjaaja Jospeh L. Mankiewiczin (mm. Kaikki Eevasta, 1950) poika ja käsikirjoittaja Herman J. Mankiewiczin (mm. Citizen Kane, 1941) veljenpoika.
Tarina sinällään on tietysti puhdasta mielikuvituksen tuotetta, vaikka Mussolinin pelastusoperaatiota vähän viistetäänkin. Sotaleffoissa Nitraatti on muutenkin aina pitänyt eniten tällaisista pienimuotoisista (ainakin osaa ottavien joukkojen määrissa laskettuna) tarinoista, joten sekin rasti saadaan Kotkassa leimattua.
 |
| Irkku ja herkkumirkku. (Donald Sutherland, Jenny Agutter) |
Kotkan tarina aukeaa hiljakseen kuin hyvä kirja, jossa suunnitelma ja sen suorittajat, samoin kuin muut tielle eksyvät pelurit esitellään nautinnollisessa rauhassa ja tarpeellisen yksityiskohtaisesti. Toisin sanoen elokuvan hyvin tehty ekspositio ei ehdi käymään hermoille ennen kuin ramppa alkaa kalkattamaan.
Elokuvan heikko lenkki on kuitenkin sen ohjaus. Nitraatti ei äkkiseltään muista toista yhtä selvää tapausta, jossa tämän nimenomaisen kulmakiven huteruus murentaa lopputuotetta kaikkein pahiten. Homeisilta teloiltaan ohjaajaksi raahattu vanha Hollywood-veteraani John Sturges (mm. Suuri Pakoretki, 1963) tekee parhaansa sabotoidakseen elokuvan kaikki hyvät puolet.
Ohjaustyöstä aistii harmillisen vahvasti flegmaattisen 'olen vain töissä täällä' -viban. Tuohon aikaan jo alkoholisoitunut Sturges ohjasi enää lähinnä jotta saisi hynää kalliiseen avomerenkalastusharrastukseensa. Niinpä elokuvan varsinaisten jännitys- ja toimintaosuuksien alkaessa alkaa leffakin horjua pahiten. Niiden toteutus on harmillisen elotonta luokkaa, kun nousevaa jännitettä tai mukaansatempaavaa toimintaa ei pääse oikein kunnolla syntymään.
 |
| Säästäkää yksi luoti ohjaajaa varten, herra Steiner. |
Kardinaalisyntinä Sturgesia ei enää elokuvan leikkausvaiheessa napannut ilmaantua paikalle. Siis vaiheessa, jossa moni ohjaaja tekee ihan yhtä paljon duunia onnistuneen elokuvan eteen kuin kuvausvaiheessakin. Se, että elokuvan loppupuoli toimii edes auttavasti, on lyhyen tikun vetäneen leikkaaja Anne V. Coatesin ansiota. Voi vain kuvitella, mitkä tehot joku Steven Spielberg, Richard Donner, Martin Scorsese tai vastaava olisi elokuvan loppupuoleenkin potkinut!
Kotkan tuosta huolimatta Nitraatilta saama suht korkea arvosana puhunee ehkä eniten sen puolesta, että kyseessä on joka tapauksessa oikein katsomismyötäinen WW2-viihdepaketti, vaikka loppu vähän lässähtääkin.
"The picture wasn't bad, but I still get angry when I think of what it could have been with the right director. We had committed the old European sin of being impressed by someone, just because he came from Hollywood." (Sir Michael Caine)
Arvosana: 8/10
IMDB
Traileri
(*) Mapledurhamin kuvankaunis pikkukylä Oxfordshiressä stunttaa elokuvan fiktiivistä Studley Constablea. Mapledurham on muuten ikuistettu myös Black Sabbathin esikoislevyn kanteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti