Love & Mercy (USA 2014, Bill Pohlad)

Rokkia ja haurautta.

In the 1960s, Beach Boys leader Brian Wilson struggles with emerging psychosis as he attempts to craft his avant-garde pop masterpiece. In the 1980s, he is a broken, confused man under the 24-hour watch of shady therapist Dr. Eugene Landy. (IMDB)

Beach Boys on suosionsa huipulla, kun bändin johtajanero Brian Wilson alkaa kärsiä mielenterveysongelmista. Kun muut pojat lähtevät keikkailemaan Japaniin, Brian valitsee mieluummin lukittautumisen studion, mielensä ja musiikkinsa syvyyksiin. Tuloksena oli yksi maailman hienoimpia levyjä -  ja yhden mielen tuhoutuminen.

Nitraatti tervehtii tätä musaleffaa ilolla. Näinä aikoina typeryttävän tylsiä musiikkielämäkertaelokuvia vaivaa lähes aina niiden paljas kaavamaisuus. Alkukipristely, suosion nousu, päihteet, tuho ja uusi nousu ja sama aina uudestaan ja uudestaan kuin Teletapeissa.

Brian Wilsonin blue monday. (Paul Dano)

Love & Mercy välttää kaavamaisuuden lähes täysin. Tarina kerrotaan limittäin ja kahdessa aikatasossa. Ensimmäisessä liikutaan vuosissa 1964 (Brian Wilsonin ensimmäinen paniikkikohtaus) - 1968 (Wilsonin ensimmäisen lapsen syntymä). Siinä seurataan miehen ajautumista erilleen muusta bändistä, kun konventiot ja pelkät hitit eivät enää riitä ruokkimaan tämän mielikuvitusta, ja Wilsonia työstämässä yhtä popmusiikin merkkilevyistä eli Pet Soundsia, sekä hänen pahenevia mielenterveysongelmiaan.

Toisella aikatasolla tutustutaan mieleltään hajonneeseen Brian Wilsoniin vuosina 1986-1992, kun hänen tuleva vaimonsa, autokauppias Melinda Ledbetter saapuu miehen elämään korjaamaan rikkimennyttä ihmistä ja repimään tätä pois ylilääkityshelvetistä.

Love & Mercyn Pet Sounds-osio sisältää yksiä parhaita studioon sijoittuvia kohtauksia fiktioelokuvissa. Paul Dano vetää aivan loistavan nuoren Brian Wilsonin. Itsekin hiukan musiikkitaustaa omaava Dano ja ryhmä muusikkoja improvisoi levytyssessioita todella uskottavasti ja innostavasti.

*Köh*. Beach Boys miinus Brian Wilson.

Katsojalle välittyy täydellisesti tunne, että studiossa ollaan juuri nyt jonkun uuden, hienon ja ennenkokemattoman äärellä. Myös toki nykyään jo hyvin tunnettu tosiasia - siis se, että levyllä eivät soittaneet Ranta Pojat vaan rautaisista, alansa huipuista ammattilaisista koostunut muusikkoryhmä, saa arvoisensa esityksen - samoin kuin The Beatlesin kanssa käyty legendaarisen hyviä levyjä (Rubber Soul, Pet Sounds, Revolver, Sgt. Peppers) suonut nokkapokka.

Love & Mercyn tarinan kertomisessa vakuuttavasti ja tunteikkaasti Nitraatti nostaa kaksi tekijää ylitse muiden. Ensinnäkin Paul Danon roolisuorituksen nuorena Brian Wilsonina. Dano keittää katsojan nautittavaksi erittäin onnistuneen ja ymmärrettävän Wilsonin, jossa yhdistyvä musiikillinen nerous ja etenevä mielen hajoaminen ruokkivat toisiaan juuri sopivasti sen yhden kauniin ajanjakson, jona Pet Sounds syntyy.

Ei niitä kivoja sessioita, vaan loputtomuuden alkua. (Paul Dano)

Yksi elokuvan sydäntäsärkevimmistä kohtauksista on, kun jo lapsena isänsä pahoinpitelyjen seurauksena oikeasta korvastaan 90% kuuroutunut Wilson yrittää nuorena aikuisena käännellä kokemansa hakkaamisen musiikintekemisensä voimavaraksi. Brian Wilsonin lauluosioissa Dano varioi, välillä huulisynkkaamalla ja välillä vetelemällä itse. Aina tasokkaan Paul Danon puuttuminen vuoden 2015 Oscareissa parhaan miespääosan palkinnon ehdokkaiden joukosta tämän vedon ansiosta on muuten Nitraatille täysi mysteeri. Palkinnonkin Nitraatti olisi varsin empimättä läpännyt miehen käteen.

Danon roolisuoritusta tukee Atticus Rossin elokuvaan koostama taustamusiikki. Uudellenjärjestellystä ja miksaillusta Beach Boys -kamasta koostuva soundtrack luo osaltaan vahvaa tunnepohjaa Paul Danon roolityölle, kun Brian Wilsonin headspace välittyy katsojalle myös auraalisessa muodossa.

Toinen aikataso, vaikka onkin täysin toimivaa tavaraa, ei millään pärjää Pet Sounds-ajalle. Vuosien 1986-1992 aikuista ja hajonnutta Brian Wilsonia näyttelee nyt John Cusack, ja hänen naisystäväänsä Melinda Ledbetteriä Elizabeth Banks. Melinda yrittää repiä Wilsonia takaisin elävien kirjoihin, samalla kun Wilsonin hirviömäinen lääkäri ja edunvalvoja Eugene Landy (Paul Giamatti) yrittää roikkua meal ticketissään kiinni kaksin käsin ja apinan raivolla.

Pari. (John Cusack, Elizabeth Banks)

Vaikka oikea Brian Wilson totesikin leffaa katsoessaan, että sai vahvoja flashbackejä Giamattin roolisuorituksesta, ei hahmo lähes koomisessa hirviömäisyydessään istu kovin hyvin muun elokuvan selvästi realistisemman oloiseen maailmaan - varsinkaan Cusackin ja Banksin hellästi piirtämien ihmisten rinnalle. Nitraattia myös kummaksutti nykytason loppupuolen pienenä outoutena vähän vaivaannuttavan ilmiselvä kunnianosoitus Kubrickin 2001-leffalle. Joka tapauksessa nykytasokin parantaa kierroksiaan loppuaan kohti.

Vikoineen päivineenkin Nitraatti ottaa aina mieluummin yhden Love & Mercyn tusinan tunkkaisen komiteatekelequeen- tai [insert joku suomiviinamuusikko]leffan sijaan. Toisin kuin Pet Sounds, Love & Mercy ei ole täydellinen, mutta se on raikas ja omaperäinen tuulahdus nykyajan toisiaan toistavien, hengettömien ja laskelmoivien musiikkielämäkertojen lomassa.

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri
Pet Sounds (Spotify)