 |
| Jakomäki = taivas? Nitraatin suosikkileffajulkkia of all tiem! |
Komedia Nousukausi johdattaa varakkaan kolmikymppisen espoolaisavioparin, Katrin ja Jannen, ”elämysmatkalle” työttömän arkeen Helsingin Jakomäkeen. Roolileikki saa uuden käänteen ja pari- ja ystävyyssuhteet joutuvat koetukselle, kun he huomaavat tulleensa huijatuksi. (Elonet)
"IHT tarjoaa teille jotakin mihin muut lomamatkajärjestäjät eivät pysty. Me myymme teille tietoa teistä itsestänne. Raha on tuli, raha on vaate. Ilman rahaa ihminen on kuin metsässä ilman nuotiota - yhtä suojaton. Se on tiivistettyä selviytymistyötä jonka joku toinen on tehnyt teidän puolestanne.
Mutta teissä palaa toinenkin liekki. Halu tulla toimeen ilman muiden tulta. "Keitä me olisimme, mitä meistä tulisi, jos meillä ei olisi rahaa?" "Jos me kuuluisimme noihin vähemmän onnekkaisiin?" Meillä on asunnottomien matka Espooseen - kolmivuorotyöntekijän matka Vantaalle - ja työttömän arkea -matka Jakomäkeen." (Ilpo Heino, Nousukausi)
 |
| Tervetuloa Jakomäkeen! |
Nitraatti tuppaa kirjoittamaan yhdestä elokuvasta noin 50-100 näkemänsä väliltä. Kun suomessa tehdään parhaimmillaankin vain kolmisenkymmentä elokuvaa vuodessa, eikä Nitraatin kiinnostusmittari värähdä niistä puolillekaan ja kun lähes kaikki wanhempi mielenkiintoinen suomikama on tullut jo nähtyä, on omien filmiemme vuoro Nitraatin blogissa harmittavan harvinaista.
Ratkaisu onkin kirjoitella näin itsenäisyyspäivänämme aina muutama rivi yhdestä suomileffasta. Täten oman mansikkamaammekin leffoja tulee joka vuosi pomminvarmasti käsiteltyä. Nitraatti ajatteli jo viime vuonna aloittaa sarjan ikisuosikillaan Nousukaudella, mutta Kuutamosonaatin ohjaajan Olli Soinion surullinen poismeno muutti tuolloin suunnitelmia. Outona sattumana Soiniolla on muuten tuotantoassistenttikrediitti tämänkertaiseen elokuvaan.
Mutta, nyt siis Nousukausi. Miksi tämä komedia jaksaa kiehtoa ja viihdyttää Nitraattia vuodesta toiseen, kulumatta käytössä millään tavalla? Itse asiassa se on - jos mahdollista - vain parantunut vuosi vuodelta.
 |
| Janne ja Katri & luokkamatkan seireenikutsu. (Petteri Summanen, Tiina Lymi) |
Kaikki lähtee Mika Ripatin nerokkaasta käsikirjoituksesta, joka Nitraatin mielestä on luultavasti suomalaisen elokuvan paras, eikä Nitraatilla ole vaikeuksia nostaa sitä koko pallo mukaan lukienkaan todella korkealle. Nousukausi on ajaton roolivaihto- ja luokkaerotutkielma draamakomediapaketissa pienin rikosmaustein, jossa pääosan juppipari Katri (Tiina Lymi) ja Janne (Petteri Summanen) ovat alussa ylemmän keskiluokan - tai siis kivemman keskiluokan (Kuten Katri sanoo) itsekäs ja ikävän pinnallisen tuntuinen pari, jolle oikein toivoo tapahtuvan jotain ikävää.
Toiveisiin todellakin vastataan, kun sutjakka huijari Ilpo Heino saa koijattua omien piiriensä timanttisinta lomamatkakokemusta kipeästi janoavilta Jannelta ja Katrilta sekä rahat että omaisuuden, ja pari päätyy viettämään ihan oikeaa työttömän nuorenparin elämää Jakomäkeen, jossa naapurit eivät harrasta ajastettua maastojuoksua, vintagea, fine diningia tai kalliita viinejä.
Nousukauden ensimmäinen käsikirjoitusversio valmistui jo 1990-luvun puolivälissä lamakauden tuoreena muistona Teatterikorkeakoulun käsikirjoituskurssin lopputyöksi. Vuosikymmenen lopulla alkaneessa työstössä parinkymmenen version kautta kuvausversioon on varmasti oman osansa antanut myös ohjaaja Vuoksenmaa, joka oli tuolloin Ripatin avopuoliso. Hämmästyttävää kyllä, käsikirjoitus oli Ripatin ensimmäinen pitkiin elokuviin.
 |
| No, itse asiassa... (Kari-Pekka Toivonen) |
Suomalaisessa komediassa on edelleenkin kauhean harvinaista päästä nauramaan ylöspäin, ja tähän tarpeeseen Nousukausi vastaa. Toki Jakomäessä tavataan myös niitä tavallisempia lähiönaapureitakin. Heidän avullaan nauru puolestaan leviää demokraattisesti läpi yhteiskunnan kerrostumien, vaikka Jannen varsinainen ensikosketus Jakomäen viiltävään ja pulppuilevaan elämään tuottaakin miehelle vain vakaan aikomuksen pysytellä neljän seinän sisällä!
Kässäri myös vilisee hienoja onelinereita, comebackejä, monologeja ja muuta kivaa. "Meidän täytyy pysyä sisällä" "Bonnie ja Clyde! / Väärinkäsitys / Niin, aina", "Näytänks mä mieheltä joka ottais jotain toiselle kuuluvaa", "Idioottien pippalot", "Kovempaa. Risuranne!", "Tervetuloa Jakomäkeen", "Hyvä ettei uus", Katrin tomaattipuhe, plus vaikkapa Ilpo Heinon elämysmatkasaarna ja venkoiluyritys.
Usein pelkästään se, miten näyttelijät saavat ladattua ei-vitsikkäänkin repliikin ulos niin huvittavasti riittää, ja Katri on tässä aika kuningatar: "Miten se on viikossa ehtiny / Nää on mun tomaatteja! / Mun on pakko saada jotain tuoretta" jne. Nousukauden reploja Nitraatti jaksaa laukoa vuodesta toiseen yhtä aikaa hahmojen kanssa, usein ilmankin.
 |
| Lähi(ö)pubin onnea maistamassa. (Tiina Lymi, Petteri Summanen) |
Sitten tulee tietysti kehua koko elokuvan näyttelijäkaarti. Tiina Lymin - jonka habitus on muuten Nousukaudessa Nitraatin mielestä *ihan* hehkeimmillään - Katri ja Petteri Summasen Janne ovat koomisia ja tylyjä suorittajia, joista Jakomäki piiskaa esiin sen kaivatun inhimillisyyden ja empatian. On hirveän tärkeää elokuvan toimimiselle, että kumpikin antaa parastaan ja ottaa tekstin tajuttoman hyvin haltuun.
Myös pääparin (kuten muidenkin näyttelijöiden) kemia on kertakaikkisen hyvää. Siksi heistä voi olla kiinnostunut koko ajan, ja pahimman tai parhaan toivominen pariskunnalle tulee ihan luonnostaan, kun Jannen ja Katrin henkinen ahdistus ja varsinkin Jannen aiheuttama myötähäpeä välittyvät katsojallekin kristallinkirkkaina.
Sivuhahmokavalkadi on suomileffan muistettavimpia: Kari-Pekka Toivosen hihityttävä Kari(!), naapurin epämääräinen rikollinen ja bisnesmies. Samaan sarjaan kuuluu Karin ystävä, Hurriganes-fani Heikki (Juha Veijonen). Mainitaan myös tämän kiltti vaimo Kiti (Katja Kukkola), sekä Jannen ja Katrin susille heittävä saarnamiesmäinen huijari Ilpo Heino (Antti Virmavirta).
 |
| Käännytystyötä. (Tiina Lymi, Petteri Summanen, Antti Virmavirta) |
Mainos-tv tyyliin Nitraatin pitää näyttelijöiden osalta todeta että eikä tässä vielä kaikki; Nousukausi kun on roolitettu upeasti lattiasta kattoon. Mainitsematta on vielä Ville Virtasen kylmä proto-Jannen esikuva Erik ja tämän samanlainen jäästä valettu vaimo Sanna (Satu Paavola), Hannu-Pekka Björkmanin sympaattinen komisario Tuomi, Heli Sutelan lähiöiden eroottisuuden verhoa pääparille raottava siivooja, Markku Toikan asianajaja Andersson, sekä Pertti Sveholmin ja Minna Koskelan Antti ja Leena Kuusisto, eli huijatuksi tullut perhe, joka asuttaa Jannen ja Katrin kodin.
Ja takaisin kameran taakse: Johanna Vuoksenmaa ohjaa tekstin ja ihmiset nautittavaan synteesiin. Haparointia ei tapahdu, vaikka elokuva oli aikaisemmin vain lyhäreitä ja tv-sarjoja ohjanneen Vuoksenmaan ensimmäinen - ja Nitraatin mielestä tietysti siis edelleen paras. Peter Flinckenbergin kesähehkuinen kuvaus ja Kimmo Kohtamäen napakka leikkaus toimittavat myös hyvin elokuvan asiaa.
 |
| Tuo Katrin ilme hiipii Nitraatin kasvoille aina kun hän muistaa, ettei Nousukautta ole vieläkään blu-rayna. |
Mainittava on myös Päivi Kettusen lavastus, jossa luokkaerot kertoo silmäkin. Erityismaininta studioon lavastetusta Jakomäen ruttuisesta vuokrakämpästä, joka on samaan aikaan sekä katsojille värisyttävän nostalginen, että karun realistinen ja vankilanomainen Jannen ja Katrin parempaan tottuneille sensibiliteeteille. Tiina Kaukasen puvustus heittää hahmoille ensimmäisen näkyvän tason ja myös Kerkko Koskisen keinahtelevan viehättävä musiikki alustuu tunnistettavaksi osaksi Nousukausikokemusta. Leffassa kuullaan tietysti myös Hurriganesia ja lopputunnarista vastaa Egotrippi.
Kaiken kaikkiaan leffaa oli tekemässä huimat viisi(!) pitkän elokuvan ensikertalaista, kun niin kässäri, ohjaus, kuvaus, lavastus kuin musiikkikin lähtivät tuollaisista kätösistä. Jusseja Nousukausi nappasi aikoinaan kolme: ohjaus, käsikirjoitus ja musiikki. Jos Nitraatti olisi päässyt päättämään, niin lavastus ja kaikki näyttelijäjussit olisivat tuolloin myös menneet Nousukaudelle. Katsojia leffa keräsi varsin kunnioitettavat 163 000 plus risat, ja kritiikki oli pääosin hyvin myönteistä.
Mainitaan ohimennen, että DVD:ltä löytyy Vuoksenmaan ja Summasen kommenttiraita, joka on oikein onnistunut, sekä Ilkka Heiskasen isännöimä pieni minidokkari leffan tekemisestä. Nousukaudesta Nitraatti toivoisi muuten myös kirkkaan ihanaa teräväpiirto blu-raytä, tai ainakin edes YLE:n aktivoitumaan ja esittämään Nousukauden telkussa HD:na.
 |
| Kun brutalismi ja funtkionalismi lapsen saivat. |
Yksi tärkeä osatekijä Nousukauden onnistumiseen on myös sen kuvauspaikkojen valinta. Jakomäestä ensinnäkin sen verran, että kun Nitraatti yritti käydä pääkaupunkiseudulla tutustumassa Nousukauden kuvauspaikkoihin, selvisi että Jakomäki oli vähän väärä osoite. Elokuvan harmiksi (mutta epäilemättä vuokralaisten onneksi) Jakomäki alkoi remonttien takia näyttää kuvausvuonna 2002 jo vähän liian hyväkuntoiselta tarinan tarkoitusperiä varten.
Siksi suurin osa ulkokuvista tehtiinkin Vantaan Hakunilassa, jonne suuntaaminen tuotti Nitraatille jo kovempia tuttuuden tunteita. Ainakin Harmokuja, Hakupubi ja Käärmekallio eli Pirunkallio on ikuistettu Nousukauteen. Jakomäesta mukana kuitenkin on ainakin Kankaretie 11, kun nuori pari sieltä silmäilee uuden karun elämänsä (sielun)maisemaa.
 |
| Kokemuslomailijat Katri ja Janne & leffan orggisjulkka. |
Tuusulan Nummenharju stunttasi Katrin ja Jannen kivemman keskiluokan Espoon Westendiä, tosin Espoon Suvela, Iirislahti ja Haukilahti saivat kuitenkin esittää mm. Jannen lenkkeilymaisemaa. Jannen pullorahojen Soukan grilli Espoon Yläkartanontieltä on elokuvassa uudelleensijoitettu Jakomäkeen.
Kun vielä mainitaan, että Erikin ja Sannan luksusasunto on Espoon Soukanniemen Villa Into ja samalta alueelta mukana kuvissa ovat ostari sekä kirjaston portaat, Helsingin Meilahtikin kuvissa vilahtaa ja että Nousukauden vankila tervehtii meitä Riihimäeltä, on kuvauspaikat jo aika lailla paketoitu.
Summa summarum: Itsekin lähiöpenskana kasvaneesta Nitraatista Nousukausi on puhdasverinen klassikko, joka tulee kestämään ajan hammasta pidempään kuin Jakomäen lähiöt. Jos Nitraatilla joku kaino toive elokuvien osalta on, niin Mika Ripatti ja Johanna Vuoksenmaa voisivat vielä kaupata meille sen asunnottomien matkan Espooseen ja kolmivuorotyöntekijän matkan Vantaalle. Ja Ilpo Heino voisi tulla projekteihin mukaan puhumaan rahoituksen!
Arvosana: 10/10
Elonet
IMDB
Teaseri
Traileri
Tv-spotit
Egotrippi: Älä Koskaan Ikinä (leffan musavideo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti