Nitraatin Leffavuosi 2024

Leffavuodelle 2025!

 
Vuoden vikana päivänä Nitraatti tarjoaa taas tutun sapluunansa. Hyväksi havaittuun parin edellisvuoden tapaan ja tästä eteenpäinkin vuodet häntivät, eli esimerkiksi tänä vuonna parhaiden ja huonoimman leffojen palkinnoista kisaavat sekä vuoden 2023 että vuoden 2024 elokuvat. Lisäksi Nitraatti katsastaa myös vuosikymmenen takaisten leffojen viisi parasta.

Nitraatti esittää tässä muuten huolensa siitä, että kuluvalta vuosikymmeneltä on edelleen näkemättä edes yksi täysien pisteiden elokuva. Kymmenen vuoden takaa niitä on kolme kappaletta jo pelkästään yhden vuoden listalla. Lisäksi hälytyskelloja soittaa, että tämän vuoden parhaimmistossa ei ole tällä kertaa ainoatakaan leffaa konkreettisesti kuluvalta vuodelta. Tasonnostoa kaivattaisiin varsin kipeästi.

Sitten perinteiseen: Alla siis viimeisten kahden vuoden huonoin ja kolme parasta, sekä vuosikymmenen takaisen vuoden viisi parasta.

2023-2024

Huonoin: Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Rendel kakkonen ei herättänyt ennakkoon suuria toiveita, eikä siinä mielessä pettänyt. Sekava ja unohdettava tekele, jonka suurimmat avut olivat harvinaisesti Nitraatin kotikunnailla kuvaaminen ja suomalaisittan ainutlaatuinen supersankarileffuus. Sen sijaan Rendeleiden tuskaisista tuotantovaiheista kertova dokumentti oli yksi vuoden suomalaisia kohokohtia, josta Nitraatti ehtikin juuri tarinoimaan.

Teoriassa surkeimman palkinnon olisi voinut antaa surullisenkuuluisan Caligulan (1979) ylijäämämateriaalista leikatulle täysin uudelle versiolle, joka onnistui olemaan yhden pisteen tylsyys, kun alkuperäisessä oli sentään pornoa yhden pisteen tylsyyttä rikkovana kyseenalaisena ilona. Mutta mennään nyt kuitenkin kokonaan uudella elokuvalla. 2/10.

#3: Blackberry (2023)

Tarina ysärin lopun kautta nolkytluvun kanadalaisesta teknologiayhtiöstä ja sen nörteistä, sekä heidän lippulaivatuotteensa noususta ja tuhosta, jonka tarinaa kohtaan meidän nokiakansamme voi tuntea erityistä sympatiaa. Sinänsähän tässä ei keksitä leffapuolella mitään uutta ja mullistavaa, mutta lämminhenkinen nörttimäisyys ja onnistunut musta huumori viihdyttävällä näyttelytyöllä silattuna vievät lopputuloksen kirkkaasti plussan puolelle.  8/10.

IMDB
Traileri

#2: Napoleon (2023)

Ridley Scott tarttui härkää sarvista ja sorvasi kasaan isobudjettisen pläjäyksen ranskan pienestä suuresta miehestä - saavutus joka monilta on jäänyt kesken. Lopputulos on hyvä ja mukaansatempaava ja painotus henkilökohtaisen ja sotastrategioiden välillä on onnistunut. Nitraatti ehtikin jo tästä tarinoimaan pidemminkin. 8/10.

IMDB
Traileri

#1: The Holdovers (2023)

Alexander Paynen 1970-luvun collegen elämäpudokkaiden joulunvietosta kertova tragikomedia on toistaiseksi 2020-luvun paras näytelmäelokuva. Retrotunnelma, kässäri, näyttelytyö ja ohjaus ovat aika priimaa. Tästäkin Nitraatti jo ehti jutskaamaan pidemmälti. 9/10.

IMDB
Traileri

2014

2014 #5: Presidentintekijät

Ex-Apislaisen Tuukka Temosen tiivistunnelmainen dokumentti tulevan presidentin Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjasta nähtynä kampanjatiimin terävimmän kärjen vinkkelistä. Kampanjapäällikkö Taru Tujunen on elämää suurempi keskushahmo, joka suorastaan huutaisi fiktiivistäkin leffakäsittelyä. 9/10.

IMDB
Traileri

2014 #4: Noah

Darren Aranofsky on yksi omaperäisimpiä nykyohjaajia. Hänen raamattuleffojensa aatelia on tämä upeannäköinen teos Nooasta ja tämän arkista. Lähes supersankarileffamainen kerrontakin on ovelan onnistunut lähestymisvalinta. Nitraatti hihkui Noahista pitkän kaavan kautta jo aikaisemminkin. 9/10.

IMDB
Traileri

2014 #3: Päin Seinää

Antti Heikki Pesosen elokuva lähiöarjesta on edellisen vuosikymmenen leffaparhaimmistoa, jonka musta huumori ja terävyys upposivat Nitraattiin kuin häkä. Jo Korsoteoria-lyhäri todisteli sen, että Pesoselta onnistui sekä ohjaaminen että nasevan dialogin kirjoitus. Päin Seinää paransi entisestään, vaikka hyppy pitkän elokuvan muotoon ei kaikilta onnistu. YH-äidin tragikoominen kamppailu lapsensa kanssa oli kepoisesti edellisen vuosikymmenen suomalainen leffaelämys. 10/10.

IMDB
Traileri

2014 #2: Gone Girl

Kipuilevan avioliiton viimeisenä näytöksenä Nick Dunnen vaimo Amy Dunne katoaa, ja kohta puoleen kaikki alkaa viitata murhatyöhön. Sekalaisen seurakunnan pistäessä lusikkojaan rikossoppaan, jää katsojan tehtäväksi tuumailla, että ostaisiko itse Ben Affleckin esittämältä aviomeheltä sen kuuluisan käytetyn auton.

David Fincherin erinomaisen nautittava ja käytössä kulumaton murhamysteeri ei turhaan kiirehdi, kuten sen kahden ja puolen tunnin kestokin osoittaa. Siitä viis, turhaa ei ole mukana ja tapahtumia naamoittaa yksi oman vuosikymmenensä parhaita ensemblejä.

Tuo, teksti ja Fincherin taidokas ohjaus takaavat myös sen, että leffaan ei väsy, vaikka ensi kerran jälkeen ei tietysti juonen tasolla yllätyksiä enää koekaan. Tekstistä vielä sen verran, että kuten Kubrick teki Hohdon kanssa, ohjaa tämän järkyttävän pedantti hengenheimolainenkin tässä kirjaa parempaa. 2010-luvun terävintä leffakärkeä. 10/10.

IMDB
Traileri

2014 #1: Interstellar

Lähitulevaisuuden Maapallon kohtalonhetkistä, madonrei'istä ja tutkimusmatkailusta aina taitava Christopher Nolan kehitti Nitraatille nähtävästi loputtomasti maistuvan scifi-kattauksen, jonka maailmanluontia jaksaa seurata kerrasta toiseen tyytyväisenä hyristen.

Okei okei; vaikka se ensimmäinen farmipuolituntinen tulikin Nitraatilla aikoinaan aina silloin tällöin hypittyä yli! Ja ah, miten symppis se Bill Irwinin TARS-robotti onkaan. Anne Hathawayn Tri Brandista nyt puhumattakaan, hrr! Vuosikymmenensä ykkönen ja yksi Nitraatin eniten uudelleenkatsomia leffoja ikinä. Tästäkin Nitraatti on kirjoitellut pidemminkin. 10/10.

IMDB
Traileri

Lopuksi Nitraatin toimitus toivottaa kaikille oikein hyvää leffavuotta 2025!

The Untold Secrets of the Rendel Trilogy (Suomi 2024, Miika J. Norvanto)

Black Lion Picturesin janusmainen kontrastilogo sopii hyvin kerrottuun tarinaan.

Dokumenttielokuva Rendel-elokuvien tuotannosta ja tuotantovaikeuksista, tuottajien Miika Norvannon ja Timo Puustisen sekä käsikirjoittaja Pekka Lehtosaaren kertomana.

Nitraatti sanoo heti alkuun suoraan, että Rendelit eivät todellakaan ole kovin kaksisia leffoja. Mutta niillä on kuitenkin pari katsomisen arvoiseksi tekevää seikkaa. Ensinnäkin ne ovat ensimmäiset suomalaiset supersankarielokuvat, ja toisekseen niitä on kuvattu harvinaislaatuisesti Nitraatin kotinurkillakin, joten mielenkiinto niiden näkemiseen oli laadusta riippumatta korkea.

Vaikka elokuvat itse eivät kauniisti sanottuna Nitraatin odotuksia oikein täyttäneetkään, on niiden tekemisestä saatu nyt varsin mainio ja silmiä avaava dokumentti. Alkuun on tietysti hyvä mainita, että Rendeleistä kertovat tässä dokumentissa vain tarinan toinen osapuoli, mutta kerronta on vakuuttavaa: nyt on heidän vuoronsa avata sanaista arkkua.

Kaikesta näkee että kertojilla ei ole oman näkemyksensä esille tuomisessa mitään menetettävää, ainoastaan voitettavaa. Mukana on myös yksi kohtaus, jossa Norvannon muistelut yltyvät tunnepuoleltaan varsin rajuksi - hätkähdyttävää ja uskottavaa.

Musta aurinko nousee.

Ensimmäinen mustamaskisesta ja mustaan nahkaan verhoutuvasta kostaja-Rendelistä kertova elokuva tehtiin kakkosta enemmän talkoohengessä. Elokuva menestyi sen verran hyvin, että jo tuolloin hälytyskelloja vähän soitellut ohjaaja Jesse Haaja - joka ei mm. ilmestynyt elokuville hyvin tärkeässä leikkausvaiheessa juuri ollenkaan paikalle - sai kuitenkin jatkaa kakkosenkin puikoissa. Siitä alkavat todelliset vaikeudet.

Dokumentti piirtää Haajasta kuvan ammattitaidottomana ja vastuuttomana ohjaajana pitkän ammattimaisen elokuvan tekoa varten ja tekee sen varsin vakuuttavasti. Haaja on sittemmin lopettanut ohjaajanuransa, eikä Nitraatti tämän dokumentin nähtyään asiaa yhtään ihmettele.

Kuvaussuunitelmaa ei ole, ohjaaja haalii ympärilleen muuta kuvausryhmää kiusaavan ja terrorisoivan ringin, apulaisohjaaja on niin ikään ammattitaidoton, kallista ja tarkoin suunniteltua iltakuvausta sabotoidaan ohjaajan pallilta näennäisen tarkoituksellisesti ja elokuvaa tehdään negatiivisuutta voimavarana käyttäen  - mikä polttaa tietysti kuvausryhmää entistä nopeammin loppuun.

Tuplasti budjettia, tuplasti ongelmia.

Yrittääkseen pysyä aikataulussa itseaiheutettujen ongelmien takia, ohjaaja jättää isoja osia käsikirjoitusta kokonaan kuvaamatta. Tuloksena on tietysti erittäin sekava ja aukkoinen tarina, jonka hän sitten vielä leikkaa yksin kieltäydyttyään yhteistyöstä.

Rendel kakkosen ensimmäinen - 'ohjaajan' - versio on katastrofaalinen amatöörityö kun se esitellään rahoittajille. Siinä vaiheessa Norvanto, Puustinen ja Lehtosaari ottavat kakkosen hoteisiinsa ja ryhtyvät pelastamaan mitä pelastettavissa on. Mutta mitä tekee tässä vaiheessa superkonna Korona?

Enemmän kuin vähän ironisesti, Rendel-dokumentti on vuoden paras suomalainen Nitraatin verkkokalvoilla lipunut teos, samalla kun Rendel kakkonen oli huonoin. Nitraatti näki dokumentin lyhennetyn version, joka on vapaasti katsottavissa YouTubessa Black Lion Picturesin sivuilla.

Black Lion Pictures on menossa kottaraisasentoon. RIP myös Kajawood? Jää nähtäväksi.

Rendel Kakkosen Blu-Rayllä on kuulema dokkarista hiukan pidempi versio. Nitraatti toteaakin, että se tekee tuosta levystä hankinnan arvoisen. Ärsyttävän jynkyttävän taustamusiikin olisi tosin tästä dokumentista voinut jättää pois. Ai niin, sen nimi viittaa trilogiaan. Kolmannen kässäri olisi valmis, mutta samalla ryhmällä sitä ei tehdä - jos tehdään - kuin kakkosta, ymmärrettävästi.

Näin rehellistä puhetta suomalaisiin elokuviin liittyen harvoin kuulee. Samalla Norvanto käyttää hyväkseen tilaisuuden vastata kriitikoilleen. Esimerkillinen dokkari alallaan, ja harmi jos Norvannon leffailut on toistaiseksi nähty. Mutta Nitraatti uskoo, että elokuvamies on aina elokuvamies ja jatkoa joskus seuraa. Ja jos ei, we will always have Rauni.

Arvosana: 8/10

(ei vielä IMDB linkkiä)
Dokumentti katsottavissa YouTubessa - linkki