 |
| "Wish that I was on ol' Rocky Top..." - kts Tennessee! (Megan Fox) |
Takahikiän high schoolilla on oma ikävä kuningattarensa jonka parhaan kaverin kuuluu tietysti olla valoa varastamaton maalaishiirulainen. Paikalliseen kurvaavat esiintymään ison kylän indie-emorokkarit 'Low Shoulder' - nimi tulee tietysti siitä perus nuoren emorokkarin esiintymisasennosta jossa toinen olkapää on 'eläytyessä' lavalla toista alempana.
Bändin taka-ajatuksena on paikallisen neitsyen silpominen samalla reissulla, tempulla kun aiotaan ruinata Vanhalta Kehnolta peruskamaa eli maallista menestystä ja mammonaa - ja Low Shoulderin pliisu kakkaindie-emoroska jos mikä jotain yliluonnollista apua tarvitseekin. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan kuin veitsi mahoon neitsyeen Strömsössä ja uhripaikalta käppäileekin jotain takaisin, tennarit jalassa ja pahat mielessä...
Kässäröijä Cody Diablohan (Juno) on varsin mielipiteitä jakava - Nitraatti tykkää hänen pop-kulttuurireferenssejä sarjatulella tykittävästä tyylistään kovasti, omaperäistä ja joukosta erottuvaa. Naispowerin tag teamin kuvan takana täydentävä Karyn Kusama ohjaa suht asiallisella otteella ja etenemistahdilla Diablon hauskan tekstin. Mieleen tulee katsellessa kovasti hakematta vaikutteita kuten Buffy Vampyyrintappaja, kasarin teinikauharit, John Hughesin samaisen kultaisen vuosikymmenen teinipätkät, ja vaikkapa anarkistinen high school-leffa Heathers (1988).
 |
| Bffs ainakin niin kauan kuin kaupungissa poikia riittää. (Amanda Seyfried, Megan Fox) |
Rainan etupuolen female tag teamin Megan Fox on varsin nappi koulun semi-evil (succubuspäivitystä odotellessa) hottiksena; harvinaisen onnistunutta 'of course!' -tason castingia. Amanda Seyfried vähän hiirulaisempana bestiksenä on oma perushyvänsä. Parin keskinäinen sanailu toimii mikä onkin tässä rainassa elintärkeää.
Jenniferin R-ikäraja tuo kauhuleffaan mukanaan perinteiset hyveensä, eli punainen roiskuu railakkaasti ja koko enkkukenkun kielipaletti on vapaassa käytössä. Sitä kolmatta vapauden airutta eli ihoa - varsinkin pääosanesittäjänsä huomioon ottaen - leffassa on yllättävän vähän, mikä on epäilemättä ollut tekijöiden tietoinen valintakin.
Leffasta on tarjolla pari versiota. Kumpikin on ihan jees mutta viitisen minsaa pidempi unrated kannattanee ottaa 'perusversioksi', jos lyhyempi miellytti - niin ainakin Nitraatti on tehnyt. Modus operandi aina muutenkin jos pidempi versio ei ole huonompi (kuten asian laita puolestaan on esim. Donnie Darkon kanssa - siinä välttäkää ohjaajan laveampaa versiota kuin putoavaa lentokoneen moottoria).
Jotain miinuksiakin: leffan soundtrack (paria sekuntia kasarin Foreigneria ja Courtney Loven Holea lukuun otamatta) on kauhean pliisua indie-emo rockpoppia, jonka lähes jokainen artisti kaipaisi samanlaista apua kuin leffan Saatananpalvojia vilisevä Low Shoulderkin. Myös yleensä hyvän J.K. Simmonsin hörhöope karkaa toimiakseen ratkaisevat metrit liikaa karikatyyrin puolelle.
 | |
| Kyllä: La La Land on objektiivisesti huonompi elokuva kuin Jennifer's Body mm. koska Fox ei rillaa siinä muddafukkin' kieltään muddafukkin sytkärillä! |
Roger Ebert määritteli 'klassikko' -käsitteen leffojen osalta miellyttävän simppelisti: klassikko on mikä tahansa elokuva, josta ajatus ettei sitä enää ikinä näkisi uudelleen, tuottaa tuskaa. Jokaisella katselukerralla parantunut tai vähintään tasonsa säilyttänyt Jennifer's Body kuuluu tuohon kastiin, ja esimerkiksi semisti pitkästyttävä / epämiellyttävä La La Land tai pyörän uudelleen keksinyt Moonlight eivät!
Arvosana: 8/10
IMDB
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti