 |
| Tutkimaton Saul (Géza Röhrig). |
Nitraatti on viettänyt viime aikoja tutustumalla pelkästään kuluvan vuosikymmenen elokuviin. Kättä näppäimistöön oli jonkinlainen pakko pistää viimeistään tämän unkarilaisen teoksen kohdalla, vaikka nyt ollaankin varsin kaukana Nitraatin omalta mukavuusalueelta.
Son of Saul kertoo keskitysleirien vähemmän muistellusta puolesta. Saksalaisen kuolemankoneen jauhaminen tarvitsi työlleen ison määrän ulkoistettuja tekijöitä. Omia käsiään ja mieliään mahdollisimman vähän likaamaan pyrkinyt herrarotu valitsi vankien joukosta miehiä ja naisia joita tituleerattiin Sonderkommandoiksi. He olivat vain omaa kuolemaansa näin jonkun hetken siirtäneitä ihmisiä, joiden tehtäviin kuului kaikki se muu ennen ja jälkeen kaasukammion kapselin tiputusta ja muuta murhaamista: uhrien saattaminen ja valvominen, heidän omaisuutensa kerääminen, ruumiiden hävittäminen jne.
Elokuva seuraa koko kestonsa ajan tiivisti päähenkilöään, Sonderkommando Saul Ausländeria (suom. 'ulkomaalainen'). Saul kohtaa kauhean toimensa keskellä nuoren pojan ruumiin jonka hän vakuuttaa itselleen ja muille ympärillään olevan - vastoin järkeä tai todisteita - oman poikansa ruumis. Saul saa päähänsä että poika on haudattava asiaankuuluvin juutalaisin hautamenoin, eikä jätä tavoitteeseen pyrkiessään mitään kiviä kääntämättä tai riskejä ottamatta.
 |
| Géza Röhrig (Saul Ausländer) ja Amitai Kedar (kullankerääjä Hirsch). Erittäin osuva esimerkki läpi elokuvan käytetystä kuvaustyylistä. |
Vaikka elokuvan toteutus tuntuukin erittäin paljaalta ja iskevältä, se on teknisesti äärimmäisen harkittu. Onnistunut käsivarakuvaus ei poistu hetkeksikään Saulin välittömästä läheisyydestä. Kuvasuhde on enää harvoin tavattu 1:37.1 - ajattele vanhan television mittasuhteita niin olet jo suht lähellä. Tämän kombon varsin rajattua ja klaustrofobista tunnelmaa täydentää visuaalisella puolella näkökenttämme shallow focus.
Linssi tarkentaa näkymää vain jos kohde on aivan Saulin nenän edessä, muuten emme näe tarkasti mitä Saul näkee. Olemme koko ajan joko hänen selkänsä takana näkemättä kovin hyvin eteemme, tai tulkitsemme ympäröiviä tapahtumia käyttäen Saulin kasvoja vajavaisena (parhaana mahdollisena?) peilinämme. Äänimaailma on myös iskevä ja hyvin mietitty. Sen mitä emme näe saamme kuulla - tai joudumme kuulemaan, miten haluatte.
 |
| v-o: Géza Röhrig (Saul), Rozi Székely (naiskapo), Juli Jakab (Ella). Havainnollistaa käytettyä kuvasuhdetta. |
Sananen Saulia näyttelevästä Géza Röhrigistä. Hän on elokuvan ensikertalainen, käytännössä amatööri ja hänen roolisuorituksensa on sitä mitä sellaisesta voi parhaimmillaan (tosin erittäin harvoin) seurata. Saulin kasvoja voi tutkia mutta mitä hän sisimässään ajattelee jää mysteeriksi läpi elokuvan - näyttelijällä kun ei yksinkertaisesti ole ammattitaitoa tuoda ylös mitään tiettyä komennosta. Saulin motiivi teoilleen jää arvoitukseksi, eikä Saul esimerkiksi itsekään ole oikeasti perillä hautausrituaaleista joita haluaa kuolemansakin ja muiden kuoleman uhalla noudattaa. Ehkä Saulille syyksi riittää kerta kaikkiaan mikä toiminta tahansa tuhon ja olemattomuuden hetkeä vastaan? Röhrig on roolissaan ilmiömäinen.
 |
| Mitään Hollywoodia ei ole luvassa eikä Ausländerin vierestä pääse pois ennen lopputekstejä. |
Mainitsen myös piirteet joista elokuvaa kritisoitiin: joillekin elokuvan tekninen briljeeraus oli liikaa ja meni heidän mielestään tarinan edelle. Nitraatti ei kokenut asiaa näin vaan käytetyt tekniikat veivät hänet vain syvemmälle ja lähemmäs Saulin tarinaa. Lisäksi kritiikkiä tuli Saulin fiktiivisen tarinan lomaan punotuista tositapahtumista (Sonderkommandokuvat, Auschwitzin kapina). Onko elokuvantekijöillä oikeutta sotkea näin kovasti kahta sorttia, varsinkin kun kyseessä on näin arka aihe? Tässä voi Nitraattikin jo olla vähän aidalla eikä osaa vastata ihan näin kylmiltään muuten kuin että tämä on ollut tapana tositapahtumiin pohjautuvissa elokuvissa niin kauan kuin niitä on tehty. Saulissa ei Nitraatti näe tämän osalta ainakaan yhtään mitään mautonta.
Todellisessa elämässä hengissä selvinneiden Sonderkommandojen syyllisyydentunne oli (on) tukahduttava ja jatkui usein elämän loppuun asti. Pääosaa Saulissa esittänyt Röhrig sanoikin varsin viisaasti että viimeistään nyt on korkea aika kertoa elokuvilla näitäkin tarinoita ja ymmärtää Sonderkommandotkin Shoahin sataprosenttisiksi uhreiksi.
Toinen Röhrigin haastattelusta mieleen hyvin jäänyt asia oli hänen oivaltava toteamuksensa siitä miten nykyihmisten häpeä ja syyllisyys murhaamisesta on vielä paljon täydellisemmin ulkoistettua kuin Saulin aikaan. Meidän Sonderkommandomme on enää vain rivi koodia kun joku painaa nappia bunkkerissa ja samalla uhrit kuolevat toisella puolen maapalloa.
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti