 |
| Sanokaa BBC, kun haluatte hyvää. |
The Right Honorable James Hacker has landed the plum job of Cabinet Minister to the Department of Administration. At last he is in a position of power and can carry out some long-needed reforms, or so he thinks. /// James Hacker was propelled along the corridors of power to the very pinnacle of politics - Number 10. (IMDB)
Sir Humphrey: The people are ignorant and misguided.
Hacker: Humphrey, it's the people who elected me.
Sir Humphrey: [smiles and nods]
James "Jim" Hacker (Paul Eddington, 1927-1995) on hyvin perinteinen poliitikko. Sinänsä ajamistaan asioista kovastikin välittävä, mutta ei kovin välkky, ei kovin suoraselkäinen ja lohduttoman perso imartelulle. (Kuvitteellisen) hallintoministeriön ministerinä - ja myöhemmin Englannin pääministerinä - Hacker ajautuu toistuvasti törmäyskurssille ja / tai karille itseään verrattoman paljon älykkäämmän ja byrokratiassa kokeneemman, teoriassa alaisensa kanssa.
 |
| Sir Humphrey, Jim Hacker ja Bernard. Voimaa ja vastempaa voimaa. (Nigel Hawthorne, Paul Eddington, Derek Fowles) |
Valtiosihteeri ja ministeriön johtava virkamies (myöhemmin hallituksen kabinettisihteeri) Sir Humphrey Appleby (Nigel Hawthorne, 1929-2001) omaa vahvan uskon virkamiesten aseman pyhyyteen ja siihen, että todellinen politiikka tulee jättää virkamiesten käsiin. Kansan valtaan valitsemien poliittisten puolueiden ja niiden ministerien vallassaoloaikana Humphreyn päätehtävä on mielestään lähinnä minimoida niiden aiheuttama tuho byrokratian rattaiden ikuiselle jauhamiselle.
Näiden kahden välissä erotuomarina yrittää toimia ministerin (myöhemmin pääministerin) hyvätahtoinen ja sanatarkka sihteeri Bernard Woolley (Derek Fowlds 1937-). Mukana kuvioissa on myös pari kourallista pysyvämpiä hahmoja: valtion virkamiehiä, poliitikkoja sekä Hackerin vaimo Annie (Diana Hoddinott). Mainitaan vielä vaikkapa pääministeri Hackerin terävä avustaja Dorothy Wainwright (Deborah Norton), josta Sir Humphreykin saa jo vastusta.
Hacker: The three articles of Civil Service faith: it takes longer to do things quickly, it's more expensive to do them cheaply and it's more democratic to do them in secret.
Kun sarja pyöri alunperin raukoilla rajoillamme 1980-luvulla, Nitraatti oli ehkä vähän liian nuori todella arvostamaan sarjaa. Toisin on nyt. Kyllä, Herra Ministeri (1980-1984) ja jatkosarjansa Kyllä, Herra Pääministeri (1986-1987) ovat tilannekomediaa parhaasta päästä. Sarjan taso pysyy korkeana ja tekstien taso älykkäänä läpi koko varsin maltillisen, vähän alle 40 osan kestonsa. Briteillä on (oli?) kyky päättää sarja, kun hyvää kerrottavaa ei ole enää jäljellä. Toisin on (oli?) esimerkiksi amerikkalaisten kanssa: sarjoja jatketaan pitkälle yli parhaan myyntipäivänsä, jos aiheesta vain on vielä joku dollari markkinoilta puristettavissa.
 |
| Do make them like they used to. |
Äkkiseltään voisi tietysti kuvitella, että asetelma (ja osien aiheet) eivät juuri tarjoa otollista maaperää komedialle. Kyllä, Herra Ministeri osoitti jo aikoinaan luulot vääräksi ja onkin varmasti yksi esikuvia sitä seuranneille poliittisille komediasarjoille. Tosin Ministerin veitsenterävään älykkyyteen, satiiriin ja hetkittäin varsin karuun kyynisyyteen ei juuri myöhemmin ole ylletty.
[How to guide ministers to making the right decisions]
Sir Humphrey: If you want to be really sure that the Minister doesn't accept it, you must say the decision is "courageous".
Bernard: And that's worse than "controversial"?
Sir Humphrey: Oh, yes! "Controversial" only means "this will lose you votes". "Courageous" means "this will lose you the election"!
Osan perustarina on yleensä se, että Hacker haluaa saada jotain aikaiseksi ja Humphrey haluaa tuhota siihen kaikki mahdollisuudet, kummankin ajoittaisilla epätyypillisillä onnistumisilla tai epäonnistumisilla maustettuna - kaksikon tuiki harvinaisista yhteen hiileen puhaltamisista puhumattakaan.
Osissa kyytiä saavat esimerkiksi sellaiset vieläkin ihan ajankohtaiset, usein yleislänsimaailmallisetkin aiheet, kuten EEC / EU, pohjoisen työttömyys, sosiaalimenojen räjähtäminen käsiin, puoluepolitiikan raadollisuus, kansalaisille haitallisten yhtiöiden harjoittama lobbaus, virkamiesten vähentämisen vaikeus kun vähennyksistä vastaavat virkamiehet itse, ammattiliittojen valta, luontoasioiden vipuvartena käyttäminen, poliitikkojen tapa pedata itselleen tulevia paikkoja yrityksissä kansalaisten senhetkisen hyvän kustannuksella, tittelijahti, sukupuolikiintiöt, mediapeli, asekauppa tai vaikkapa valtion harjoittama keskiluokan taidesubventio!
 |
| Kohti Downing Street Kymppiä! |
Imperiumin rippeiden koossapito, ydintuho ja Yhdysvaltain luoma varjo brittipoliitiikkaan ovat puolestaan enemmän lähinnä brittejä koskettavaa matskua, mutta ihan yhtä hauskaa seurattavaa.
Koko keskeinen näyttelijäkolmikko on parasta A-ryhmää ja sarjan kaikki nautittavat käsikirjoitukset tehneet Antony Jay (1930-2016) ja Jonathan Lynn (1943-) pitävät omalta osaltaan rimaa ihan yhtä korkealla. Sarjan visuaalinen toteutus ei tietystikään yllä samalle tasolle tai ole pääasia. Britti-tv:n perinteitä kunnioittaen osien vain muutama toistuva lavaste, videonauhalle kuvaus ja kauniisti sanottuna rauhallinen visuaalinen esilletuonti ovat aspekteina varmasti tuttuja kaikille kyseisen maan kyseisen ajan sarjojen ystäville.
Hyvien, älynystyröitäkin kutkuttavien tilannekomediasarjojen ystäville tutustuminen jälleen - tai ensimmäisen kerran - tähän brittihelmeen on paljon enemmän kuin suositeltavaa.
Bernard Woolley: It makes me feel rather downcast. If it's our job to implement Government Policies, shouldn't we believe in them?
Sir Humphrey Appleby: What an extraordinary thing to say.
Bernard Woolley: Why?
Sir Humphrey Appleby: Bernard, I have served 11 Governments in the last 30 years, if I believed in all their policies, I would have been passionately commited to keeping out of the Common Market and passionately committed to going into it, I would've been utterly convinced of the rightness of Nationalising Steel, and of denationalising it, and renationalising it. On Capital Punishment I would have been a fervent retentionist and an ardent Abolitionist, I would have been a Keynesian and a Friedmanite, a Grammar School Destroyer and Preserver, a Nationalisation Freak and a Privatisation Maniac, but above all, I would have been a stark, staring, raving Schizophrenic!
Arvosana: 10/10
IMDB (i) IMDB(ii)
Ei traileria saatavilla, mutta tässä sarjan ikimuistettava intro, ja tässä Sir Humphrey tiivistää EU:n!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti